Tunteiden vuoristorataa

Siis tänään ihan tosi monta tunnetta koin päivän aikana. Varmaan koskaan en ole niin paljoa kokenut.

Ensinnäkin aamulla olin väsynyt (onko tämä tunne, jollain tasolla kyllä) mutta myös ERITTÄIN onnellinen kun näin minulle tärkeän ihmisen ja sain sen hänelle kertoa halaamalla! Sitten heti alkutunnilla aloin ahdistamaan. En ymmärtänyt mitä tapahtuu! Ajatus katkeaa, en pysty toimimaan! Ehkä jollain lailla Aspergeriin viittaavaa kun ei saa selkeää ohjetta niin ei voi vain toimia, tai sitten vain luonteeseen.  En jaksanut olla enää tunnilla. Alkoi ärsyttämään ihan jokaikinen ihminen ja asia. Mikään ei meinannut auttaa. Hetken kävin itsekseni niin jaksoin taas, etenkin kun sain ohjeen mitä tehdään ja se ei muuttunut. Sain tehdä itsekseni ja rauhassa. Tarvitsen selkeän ohjeen ja rauhallisen paikan että voin toimia itsenäisesti jollain tasolla.

Huomenna ei onneksi ole pitkä päivä. (kai?) ja sitten onkin jo perjantai. Ja kohta on joululoma. Pitääkin tehdä vielä viimeiset kortit. Ai että minä rakastan tehdä kortteja. Saa tehdä juuri niinkuin itse haluaa ja voi keskittyä vain siihen.

Mutta uskon että vielä se aika koittaa kun kaikki on hyvin! Voin sanoa pärjääväni eikä ole voittamatonta estettä enään. Tavoite on nyt vain saada koulu käytyä loppuun. Ja sitten katsoa jatkoa.