Välillä tuntuu niin typerälle etten jaksa lähteä illalla minnekään. Koulu loppui tänään klo 16, olin pätkissä tunneilla mutta silti väsyin tosi paljon. Jokaikinen aisti kuormittui. Oli niin mahtavaa päästä pimeään ja hiljaiseen huoneeseen sen jälkeen. Nyt klo 18.40 olen saanut vähän voimia. En ole enään niin kamalan väsynyt. Saatan ehkä pelata illalla vielä jotain.
Joillekin se on vain vaikea käsittää etten jaksa! En voi mennä vapaa-ajallakin sietokyvyn rajoilla. Koulussa jos joudun menemään niin vapaa-ajan haluan oikeasti vapaaksi. Haluan olla itsekseni ja saada voimia seuraavaan päivään. Ehkä se on vaikea tajuta ihmisen joka ei tarvitse omaa aikaa, tai jolle riittää ihan pieni hetki. Mutta mulla on oltava enemmän. Jos en saisi olla itsekseni niin olo vain huononisi.
Ja vaikka olen illalla itsekseni olen silti väsynyt. Aamulla aina aikainen herätys ja sitten pitkä päivä koulussa. Onneksi tulee jossain vaiheessa lyhyempiä päiviä, joko alkaa myöhemmin tai loppuu aiemmin.
Kaikki on nyt jossain vapaa-ajan tapahtumassa, minutkin pyydettiin mutta en jaksa! Oikein monta kertaa käytiin kysymässä. Mutta minua sattuu korviin, päähän, silmiin jos en saa olla itsekseni. Nyt vähän helpottanut. Tietenkin pohjimmiltani haluaisin olla muiden kanssa, haluaisin osallistua vapaa-ajalla mutta voimani ovat niin rajalliset.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Sain tämän idean eilen kun selasin nettiä, jostain sivulta tuli vastaan taas kommunikointikeinoja niin keksin aakkostaulun ja tein sitte...
Toi on niin totta, että toisten on tosi vaikea ymmärtää miten jotkut voi uupua pelkästä arjen pyörittämisestä. Kamppailen itsekin nyt sen kanssa, että pystyn juuri ja juuri olemaan töissä kokoaikaisesti, mutta voimat eivät riitä sitten mihinkään muuhun. Pitäisi olla vastapainoa työlle, mutta milläs sitä saisi, kun ei mitään jaksa? Toivon saavani jossain vaihessa elämää kevennetyn työajan, mutta en ole vielä uskaltanut ottaa asiaa puheeksi..
VastaaPoistaLepääminen on juuri sitä vastapainoa :-) Ihan vain yksin olo, hiljainen ja pimeä huone <3 Päivemmällä olin taas hetken pois kun sattui ihan fyysisesti kun oman ajan puute tuli. Nyt olen taas koulussa, tosin en tiedä mitä pitää tehdä ja avustaja huutelee ties missä... Toi työelämä minua mietityttää; entä jos en jaksa ja väsyn lopullisesti?
VastaaPoistaMoi! Vastavierailulla. Olisi ehkä tökeröä todeta, että mielenkiintoinen pulma sinulla, koska "mielenkiintoinen" ei varmaankaan ole se sana, joka sinulle itsellesi ensinnä tulee mieleen. Mutta uutta siis minulle, tavallaan.
VastaaPoistaTosin, tuttua on sellainen lukkiutuminen, ettei saa sanaa suustaan, kun tivataan. Tosin lapsena, ja myös omalla nuorimmalla lapsellani. Se on varmaan kuitenkin eri asia.
Introverttiluonteena tunnistan tuon oman ajan ja yksin rauhoittumisen tarpeen. Ja sen, että jatkuva aistihäly käy voimille ja ahdistaa.
Mutta onneksi on oma tila. Onneksi voi myös kirjoittaa. Onneksi ainakin välillä on lupa ja mahdollisuus elää omilla ehdoillaan.
Kaikkea parasta!
En tiedä parempaa sanaa kuvaukseksi kuin "mielenkiintoinen" Itseäni kiinnostaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat sairaudet. Olen lukenut paljon blogeja, mutta kukaan ei ole ennen kirjoittanut mutismista. Ehkä siksi kun se on aika "parantunut" teini-ikään mennessä. Toivon että itsekin "paranen" edes jollain lailla
Poista