Toivottavasti loma olisi ohi

En jaksaisi enään. Tiesin että tämä vaihe tulee. Tiesin että tämä tulee jossain vaiheessa. Ikuisesti en jaksa edes kotia. Minun on huono olla myös täällä, täällä saan kaikkein eniten negatiivista palautetta itsestäni, mutismista, toiminnastani, ihan kaikesta mitä teen. Se väsyttää. Mutta en voi olla oikein muuallakaan. Oma elämä ei ole riittävän hallinnassa.

Kaikkein rankinta on ette läheisimmät ymmärrä. Olisi helpompi hyväksyä itsensä jos edes läheiset hyväksyisivät, mutta ei. On kuitenkin monia muita ihmisiä ketä ei kiinnosta puhunko vai kirjoitanko. Sellaisista ihmisistä minä pidän ja heille onkin helpompi puhua. Sen olen monia kertoja todennut. Kuvittele itse tilanne... Sinua jännittää, jopa ahdistaa joku tilanne. Ja sitten se toinen ihminen (A) tulee jotenkin väheksymään asian. "ei tässä mitään, ei kukaa tollasta voi pelätä" ja sitten on toinen ihminen (B) joka tulee ja hyväksyy asian, "okei tilanne on tämä, minä ymmärrän, mutta haluan silti olla kanssasi" Minulla kaikkein läheisimmät kuuluvat ryhmään A. Kaverit ovat B, avustaja B. Eli onneksi B ihmisiä on myös jonkin verran. Ja itse hyväksyn asian! Se on pääasia!