Olen tästä aiemmin jo kirjoittanut lokakuussa. En saa ditä tähän laitettua sillein hienosti.
Mutta näin pidemmillä lomilla läheisten suhtautumimen on hyvin negatiivista, tai varmaan aina mutta nyt on taas korostunut. Joskus tuntuu etten enään jaksa. Olen väsynyt tähän jatkuvaan haukkujen kuulemiseen. "Ei haukku haavaa tee" siinäpä vasta huono sanonta. Haukku tekee haavan, se sattuu. Mutta ei fyysisesti. En voi näyttää kohtaa mihin minua sattuu. Tai tietenkin tulee fyysistä päänsärky ja muitakin jännityksen/ahdistuksen fyysisiä oireita. Haluaisin niin kertoa tämän läheisilleni mutten uskalla. Pelkään.
Koulun alkua jo odotan. Vielä viikko. Ja samalla mietin, miten jaksan kesän? Miten koskaan jaksan koko 10 viikkoa? Se on pitkä aika. Kuitenkin se aika menee, vaikka tuntuu että todella hitaasti.
Mutta nyt tämän loppuloman jaksan. Ihan varmasti! :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...

-
On kyllä ollut sellainen viikko että ei tosikaan. Riippuu tosi paljon päivästä millainen ja enään en muista mitä tällä viikolla on ollut. ...
-
Näitä tämän tapaisia videoita on YouTubessa, mutta en itse saanut silti tätä ideaa vaan joku antoi sen idean minulle. Kiitos sille jollekin....
-
"Riipaiseva tarina yksinäisen lapsen peloista ja salaisuuksista" Tänä vuonna ilmestynyt kirja, olen vähän sitä lukenut, tai ä...
On varmasti rankkaa, kun läheiset suhtautuvat mutismiin negatiivisesti. Itsellänikin on tuttu, joka kärsii mutismin kaltaisista oireista. Ehkä läheisten huono suhtautuminen johtuu siitä, että puhumattomuutta pidetään tahallisena ja huomionhakuisena. Itse yritän kuitenkin ymmärtää ja osin osaankin itsekin hiljaisena ihmisenä kuvitella, miten kamalaa on, kun ei saa sanoitettua tuntemuksiaan sanoiksi ja muut suuttuvat siitä hyvästä. Olen jotenkin ymmärtänyt, että tuttuni aistii jotenkin erityisen voimakkaasti ympäristön mielialan muutokset ja menee helposti lukkoon, jos aistii turhautumista muiden ihmisten osalta. Olisi tosi hienoa keksiä, miten puhumattomuuden lukon voisi avata. Hyvää loppulomaa sinulle!
VastaaPoistaKiitos. Niin sitä varmaan tulee helposti ajatelleeksi että Puhumattomuus on tahallista. Itse menen helposti, siis todella helpotti lukkoon ja aistin muiden ihmisten tunteet ja tilanteet. Se on ehkä myös hyvä juttu tietyissä tapauksissa. Kyllä tämä tästä kunhan aikaa taas menee. Alkaa kuitenkin tulla jo uniinkin
PoistaTsemppiä sulle ja oikein hyvää uutta vuotta sinulle ♥ Tekstisi ovat koskettavia :)
VastaaPoistahttp://emmikristiinan.blogspot.fi/
Kiitos, samoin sinulle hyvää uutta vuotta
Poista