Tuntuu että olen nyt saanut riittävästi vapaata aikaa. Olen saanut tehdä asioita joista pidän. Olen saanut vain myös olla. Ei ole vaadittu kohtuuttomia.
Ja ennenkaikkea olen kuitannut poissaoloja! Niitä on paljon eri syiden takia ja nyt olen alkanut niitä kuittaamaan tai onko korvaaminen oikeampi sana. Poissaoloista on tullut sanomista usein, mutten voi sille mitään. Aina ei vain ole mahdollisuutta olla paikalla ja siihenkin olisi keino mitä ei läheskään aina käytetä. En syytä siitä kuitenkaan ketään.
Ihan lähiaikoina saan tietoa siitä avustaja asiasta. Asiat alkavat olemaan ohi. Silti minua pelottaa, entä jos en saa avustajaa. Mitä sitten tapahtuu? Jumiutumisia tapahtuu. Niistä en melkein koskaan pääse yli itse. Siinä saattaa mennä kauankin ja yhtäkkiä tajuan että olen taas jossain enkä tiedä kuinka kauan olen ollut. Mutta uskon jotenkin että asiat järjestyy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Sain tämän idean eilen kun selasin nettiä, jostain sivulta tuli vastaan taas kommunikointikeinoja niin keksin aakkostaulun ja tein sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit