Ollaan kotona vain yhden siskoni kanssa. Tämä siskoni ei kiusaa minua, ei sano rumasti. Muut eivät ole kotona. Saan olla tämän päivän ajatuksien kanssa. Minua ei tällä hetkellä ahdista. Ei yhtään.
Nyt on vasta viikko alkamassa. Toisaalta mietin miten pärjään kun koulu alkaa, kun se avustaja asia niin viivästyy. Päätöksen pitäisi tulla ihan näinä päivinä, mutta entä jos se onkin kielteinen. Kuitenkin monella ihmisellä joilla on avustaja tarve ei ole saanut sellaista. Niin saanko minäkään? Odottaminen on tuskaa.
Eilen oli muutaman siskon synttärit. Tai ne pidettiin vain eilen, ei ne ollut oikeasti. Ei minua edes silloin ahdistanut vaikka oli enemmän ihmisiä, mutta kaikki olivat minulle jollain tavalla tuttuja. Nuorempana oli hieman hankalampi.
Yleensä en tykkää pelkästään kotona olosta, mutta nyt on jotenkin hyvä ja luottavainen olo. Ei tarvitse mennä mihinkään, ei tarvitse kokea pakkoa puhumisesta tai mistäkään muusta.
maanantai 27. helmikuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie...
-
Sain tämän idean eilen kun selasin nettiä, jostain sivulta tuli vastaan taas kommunikointikeinoja niin keksin aakkostaulun ja tein sitte...
Kuulostaa mahtavalta, varsinkin siskosi suhteen! Tsemppiä ja onnea myös tuohon avustaja asiaan! :)
VastaaPoistaVoi kiitos :-) minä niin toivon että päätös olisi myönteinen ja kaikki olisi jo ohi
Poista