Uusi kuukausi, avustaja

Joskus aina ajattelen että uuden kuukauden alussa voi joku asia muuttua. Ei sen tarvitse olla välttämättä mikään iso asia. Riittää vain ihan pieni. Vaikkapa annan itselleni paremmin luvan lepoon. Nyt kun en ole antanut ja sitten voi käydä huonosti.

1.maaliskuuta... Tuota päivää olin niin odottanut. Piti tulla henkilökohtaisen avustajan päätös. Mutta ei tullut. Eikä ole tullut vieläkään. Toivottavasti huomenna tulee niin olisin vielä kotona silloin. Kun maanantaina alkaa koulu. En välttämättä kuitenkaan saa tunneilla oltua. En vain tiedä mikä siinä on. En pääse tunneille. Jään jonnekin. Jumiudun ja se vain pahenee koko ajan. En voi sille mitään.

Aika on mennyt nopeasti. Vasta oli tammikuu ja odotus aivan alussa. Nyt ollaan jo tosi loppupuolella. Ei mene enää montaa päivää. On mennyt kuitenkin jo monta kuukautta. Tosi iso osa ajasta on jo mennyt. Toisaalta nyt mietin asiaa lähes koko ajan. Vaikka joulukuussa en miettinyt koko aikaa niin saattaa sillein tuntua pitkälle.

Huomenna vielä onneksi posti tulee. Joskus toki siinäkin voi olla häiriötä, mutta en oikein usko että nyt tämä liittyy siihen. Ihan todella harvoin on postia hävinnyt. Joten en jaksa siihen nytkään uskoa. Olikohan tiistaina kun sain sähköpostia että lähiaikoina pitäisi tulla postia, eli silloin oli kai jo lähtenyt. Eli viimeistään tänään pitänyt tulla, tai huomenna. Riippuu mihin aikaan posti lähtee, että kerkeääkö saman päivän liikenteeseen.

Tänään palasi ahdistus kun äiti sanoo asioita mitkä tuntuu pahalle. Edelleen, monen vuoden "opettelun" jälkeen ajoittain sattuu. Ehkä 5 vuotta sitten itkin kun sattui niin paljon. Tosin monet asiat ahdistaa, mutta myös tämä.