Kun sanat eivät vain tule

Teen lainauksia täältä (aukeaa uuteen ikkunaan) ja sitten kerron omia kokemuksia siihen liittyen. Näissä kaikissa puhutaan lapsista mutta ei anneta sen haitata elämää, tai jos haittaa voit lopettaa lukemisen tähän.

" On tärkeä ymmärtää, että suurin osa SM-lapsista ovat mukavassa ympäristössä yhtälailla normaaleja kuin muutkin lapset. " 
Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa minun kohdallani. En oikein puhu kotonakaan. Mutta siellä ei ole kyse mutismista, ainakaan omasta mielestäni. Minulla ei vain ole asiaa.

" Muista lapsista heidät kuitenkin erottavat vakavat käyttäytymisen estot ja kykenemättömyys puhua useimmissa sosiaalisissa tilanteissa. Näistä lapsista tuntuu kuin he olisivat jatkuvasti ”esiintymislavalla”. "
 Ehkä asian voi kuvata näinkin, tai tämä on oikeastaan todella hyvä kuvaus. En kylläkään tiedä miten muut kokevat sen esiintymisen, mutta itselle saattaa olla vaikeaa jo tunnilla olo tai ostosten maksaminen.

"Koulussa useimmat SM-lapset ovat liikkumattomia ja ilmeettömiä, ja useimmilla esiintyy kankeaa tai jäykkää kehonkieltä. Jotkut lapset kääntävät päätään, pureskelevat tai pyörittävät hiuksiaan, välttävät katsekontaktia tai vetäytyvät nurkkaan."   
 Itse käytän todella paljon ilmeitä ja eleitä jotta tulisin ymmärretyksi. Liikkumaan en kunnolla pääse. Tulee jotenkin ns.lukko. Jumiudun. Hyvinkin saatan olla useamman tunnin pois. Katsekontaktia en vältä, ehkä todella harvoin jos olen erityisen ahdistunut tai toinen ihminen on hyvin "hyökkäävä"

"Seuraavat ovat erilaisia tyypillisiä piirteitä, joita olen tavannut satojen SM-lapsien joukossa:

• PUHUMATTOMUUS
• kasvojen ilmeettömyys (ahdistuneena)
• tuijottaminen tyhjyyteen (ahdistuneena)
• katsekontaktin vaikeus (ahdistuneena)
• jähmettyminen paikoilleen (ahdistuneena)
• kankea tai jäykkä kehonkieli (ahdistuneena)
• leikin aloittamisen vaikeus
• vastaamisen hitaus (esim. kysymykseen vastaaminen verbaalisesti tai ei-verbaalisesti kestää tavallista kauemmin, mistä johtuen standardoidut testit ovat vaikeita ja johtavat usein vääriin lopputuloksiin)
• kasvanut herkkyys ympäristölle, metelille, väkijoukoille tai kosketukselle
• liiallinen taipumus kantaa huolta asioista ja pelätä (esiintyy usein yli 6-vuotiailla lapsilla)
• käyttäytymisen piirteet kotona esim. ailahtelevaisuus, jäykkyys, joustamattomuus, viivyttely, itkeminen helposti, ohjauksen tarve, komenteleminen, hallitseminen, äärimmäinen puheliaisuus ja ilmeikkyys
• älykkyys, havaintokykyisyys ja tiedonhalu
• sisäänpäinkääntyneisyys ja herkkyys (näyttää ymmärtävän ympäröivää maailmaa paremmin kuin muut samanikäiset lapset ja on herkempi tunteille ja ajatuksille, vaikka usein vaikeuksia omien tunteiden ilmaisussa)
• taiteellisuus ja kiinnostus taiteita kohtaan."

 Edellä olevasta pätkästä piti ihan värjätä tärkeimmät kohdat. Kuvaa paremmin kuin hyvin. Kohdat ahdistuneena nyt ymmärtää lähes jokainen että se on ajoittaista. Joskus vastaan hitaasti, en välttämättä ollenkaan. Olen herkkä ympäristölle, äänille, ihmisille ja kosketukselle. Kaipaan kosketusta (tietyt ihmiset lasken lähelle ja minusta tietääkseni sen näkee nopeasti) Myönnän myös että on taipumus kantaa huolta myös muiden asioista ja pelätä. Seuraavat värjäykset vihreällä koska ne ei päde niinkään kotona. Itken helposti, kaikki tunteet. Tämä päivä juuri sellainen että koko ajan meinaa itkettää mutta ei kuitenkaan. Tarvitsen paljon ohjausta, mutta siihenkään en tiedä mikä on syynä. Ehkä useampia asioita. 

"Moni ammattikasvattaja kokee avuttomuutta ja voimattomuutta, hämmennystä ja jopa vihaa. On turhauttavaa, kun haluaisi auttaa, mutta tuntuu ettei mikään keino vie eteenpäin."

 Viittaan sanalla ammattikasvattaja nyt opettajaan. Kyllä heillä kaikilla saattaa olla halu auttaa, mutta ei onnistu niin kyllä se ketä tahansa turhauttaa ja kokee monia tunteita. 

"Vihkoa ja kuvia on niin ikään käytetty apuvälineenä. Vihkoon lapsi on saanut mahdollisuuden kirjoittaa asiansa, kun sanallinen viestintä ei ole mahdollista. Matkapuhelimeen voi kirjoittaa tekstiviestitoiminnolla ja näyttää tekstin toiselle."

 Nykyään käytän aika vähän vihkoon kirjoittamista. Pari vuotta sitten se oli päivittäin käytössä. Käytän ehkä puhelinta tai sitten jään hiljaa. Mahdollisesti viittoen jos tulkki paikalla. (Minulla on lausunto tulkkauspalvelua varten, mutta hakemusta en ole tehnyt, tähän väliin kysynkin: onko tietoa meneekö lausunto kuinka pian vanhaksi?)  Kännykkä on myös vaihtoehto, minulla on puhesovellus mutta en ole sitäkään varmaan kuukausiin käyttänyt. 

"Tilanteet, joissa koko luokka tai ryhmä lukee (tai laulaa) yhteen ääneen ovat useista mutisteista mukavia. He voivat ainakin liikuttaa huuliaan ja tuntea toimivansa muiden mukana."

 Huomatkaa sana USEISTA. Minä en tälläisistä pidä. Ahdistaa. En pysty toimimaan senkään vertaa mitä yleensä. 

"Ahdistuneisuus tulee usein ilmi jumiutumisina.Kun lapsi ei tiedä, miten hänen tulisi toimia tai hän kokee olevansa tarkkailun alla, hän jäykistyy ja menettää toimintakykynsä. Hän ei ehkä lähde toiseen tilaan vaan jää esim. käytävään tai luokkaan. Lapsi saattaa istua paikoillaan eikä ota kirjoja esille tai tee annettua tehtävää. " 

 TÄMÄ! Se jumiutuminen tulee. En mahda sille mitään. Se pelottaa minua. En voi toimia ja pelkään koko ajan enemmän. En voi liikkua. 

"Suuttuminen, painostaminen tai pakottaminen ei jumitilanteessa auta, vaan saa lapsen entistä pahempaan lukkoon. Monesti auttaa, kun rauhoittelee lasta ja antaa hänelle aikaa."

 Tätä olen ehkä liian monia kertoja yrittänyt saada joidenkin ihmisten päähän menemään, mutta se ei mene. Uskon että voi olla todella vaikea ymmärtää ja olla kärsivällinen, mutta edellämainutut tosiaan pahentaa tilannetta. 

"Joskus lasta voi jumitilanteessa kädestä pitäen avustaa tekemään asiaa, esim. yhdessä lapsen kädestä pitäen laittaa kengät oikeille paikoille tai antaa tavaran toiselle."

 Tässä tulee ilmi jälleen se hieno sana KOSKETUS! Kiitos J.M. sinulle, osaat ihan todella hyvin kohdata. Tiedät milloin ottaa kädestä.  

"On tärkeää muistaa, että kyse ei ole siitä, että lapsi ei ”suostu” lukemaan, vaan että hän ei siihen kykene."

Tästäkään ei voi liikaa puhua. Sanalla SUOSTUA / HALUTA ja PYSTYÄ / VOIDA on suuri ero. Itse tosin käytän muotoa "en halua" vaikka sitä en tarkoita. Siinä onkin sitten kanssani toimivilla ihmisillä että tietää mitä tarkoitan. Uskon että kaikkein läheisimmät kuitenkin tietävät mikä on haluamista todella ja mikä on pystymistä.

Tämä tässä tällä kertaa. Hieman pidempi teksti. Mutta lainauksia paljon niin sekin vie tilaa. Se paita ei ollut vielä tänään tullut. Eilen en edes kerennyt käydä katsomassa, mutta tänään kerkesin.