Ihan alkuun. Eilen oli palmusunnuntai, eli oli mahdollisuus että ovelle tulisi virpojia. Ja sitten jossain vaiheessa pelkäsin että niitä tuleekin ja sisko ihan kiusaamis tarkoituksella avaa oven ja käskee minun puhua, vaikka tietää vallan mainiosti että se on vaikea paikka ja sen takia onkin siitä helppo kiusata.
Maanantai ilta on mukava kun päivä on ohi ja tiedän että on vielä monta päivää ettei kukaan sano pahasti, ellei oteta laskuun yhtä opettajaa josta olen täällä aiemminkin kertonut, en kuitenkaan niitä tekstejä ala etsimään.
Mutta nyt onkin lyhyt viikko, vain päivän normaalia lyhyempi. Mutta sitten on vapaa pe-ma. Se on aika pitkä. Tai onhan se paljon lyhyempi kuin esimerkisi kesäloma, joka sekin on aivan pian.
Päivien pituudesta en tältä viikolta vielä tiedä. Toivottavasti suhteellisen lyhyitä. Mutta vaikka olisi pitkiä niin onneksi on lupa mennä lepäämään jos tunnen etten jaksa enään. Kerran olen tehnyt sen suosiolla, monta kertaa ei suosiolla.
Ensi viikkokin on lyhyt ti-pe. Sitten kai melkein kaikki loput ovat normaali pituisia, en ole aivan varma.
Haluaiain alkaa laittamaan näihin kirjoituksiin kuvia, joihinkin olenkin laittanut. Katsotaan milloin saan seuraavan kerran laitettua kuvan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Tämä odotus alkaa tehdä mut aivan hulluksi. Mutta ymmärrän että on vaikea löytää sopiva paikka, sopiva yksikkö, sopiva yksikkö ja siihen sa...
Olen miettinyt tämän kirjoittamista, tai oikeastaan kysymistä, jo pitkään, mutta kun en ole oikein tiennyt miten tämän kirjoittaisin, kun missään nimessä tarkoitukseni ei ole loukata sinua eikä pahoittaa mieltäsi.
VastaaPoistaPäinvastoin: olen niin paljon sinua vanhempi (ja äiti :D), että päivityksiäsi lukiessasi, tulee melkein aina sellainen olo, että voi kun voisin halata ja pyyhkiä pahan mielesi ja olosi pois <3
Olet muutaman kerran kirjoittanut, niin kuin nytkin, miten perheesi ja läheisesi kiusaavat sinua. Jossain aikaisemman päivityksessä kirjoitit paljon "rankemmasta" kiusaamisesta, haukkumisesta, nimittelystä.
En voi käsittää sitä. En löydä sanoja, en ymmärrä miten oma perhe voi tehdä sellaista? Onhan perheelläsi kuitenkin tietoa mutismista; syystä siihen miksi et puhu? Ettei kyse ole sinun puoleltasi mistään kiusanteosta, pelleilystä tms. vaan se on sinulle ihan oikeasti iso ongelma (käytän sanaa ongelma, kun en muutakaan/parempaakaan sanaa keksi - tämä on yksi minun ongelmistani: minulta katoaa välillä sanat ja varsinkin silloin kun pitäisi löytää se oikea, korrekti sana. Joskus käytän apuna puolisoa, joka tarpeeksi pitkän selityksen jälkeen keksii sen tarkoittamani sanan...)
Ja hei, ei tarvitse julkaista tätä, jos tämä tuntuu liian kiusalliselta :) Kirjoitinpa vain ajatuksiani, pitkään päässäni muhineita.
Kiitos ajatuksistasi. Äitini ja varmaan siskoni tietävät mutismista. En ole varma muistavatko he. Käytän itsekin sanaa ongelma, välillä. Mutta mutismissa on myös niitä hyviä puolia. Siitäkin olen joskus kirjoittanut. :-)
Poista