Uskon että aika monelle on liikuntatunnit olleetkin vaikeita, ei välttämättä tarvitse edes mutismia tai paniikkihäiriötä. Minulle nämä tunnit ovat aina olleet vaikeita. En oikein pystynyt niillä olemaan. Jättäydyin vain pois. Jotenkin niillä tunneilla tulee jumiutumiset ja kaikki muut paljon voimakkaampina. Oli helpompi saada luvaton poissaolo kuin mennä saliin ja keskittyä vain siihen että hengittää normaalisti eikä itke.
Täällä (aukeaa uuteen ikkunaan) jonkun mutistisen äiti kuvaa hyvin myös liikunta tunteja lapsensa kohdalla.
"Liikuntatunneilla jumeja tuli erityisen paljon. Liikunnan opettaja lupasi, että ryhmäliikuntatunnit voi korvata omaehtoisella liikunnalla kotona – voimme käydä uimahallissa, keilaamassa, lenkkeillä ja tehdä liikkumisesta selvityksen opettajalle. Yllätys oli melkoinen, kun välitodistuksessa oli liikunnasta numero 5. Kun liikuntaankin tehtiin HOJKS, voitiin määritellä, millaisella suorituksella lapsi saa todistukseen tyydyttävän numeron 7."
Minulla oli yläasteella aika että olin vapautettu. Koululla ei vain ollut henkilökuntaa tarpeeksi että olisin saanut tarvitsemani tuen tunneille. Osittain olin kokonaan vapautettu. Tuolla samassa myös kerrotaan yleisesti jumiutumisesta.
Nyt, monta vuotta yläasteen jälkeen on edelleen samoja ongelmia, ei pelkästään liikuntatunnilla vaan ihan kaikkialla. Milloin ja missä vain! Varoittamatta.
Kuvan lähde:
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/267045-tytot-ja-pojat-yha-eri-liikuntatunneilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit