Toisaalta aloin ajattelemaan että tämä aika menee liian nopeasti. Tärkeämpää minulle on kuitenkin päästä kotonta pois. Kysyin tänään terveydenhoitajalta, hän sanoi että lääkärin lausunto riittää. Viime keväänä sanoi että olen ensisijaisesti oman huoneen tarvitsija.
Odotan kaikkea oikeastaan. Tällä hetkellä ajattelen etten jää kesästä odottamaan mitään. Tämä kesä on ollut vaikea. En ole voinut oikein missään vaiheessa olla oma itseni. Vain heinäkuussa silloin kun en ollut kotona.
Ehkä se hyvä päivä vielä tulee, joskus ainakin. Ei kaikki voi olla kohtalaisia, saati sitten huonoja. Mutta alkaa väsyttämään kun joutuu vain odottamaan. Joutuu odottamaa kaikkea. Joitain asioita pitkään. Ja se kun ei tiedä mitä tapahtuu. Sekin on ikävä odottaa.
Mutta siitä olen tavattoman onnellinen että pääsen pois kotoa. Ei edes kenenkään "terveen" pää tälläistä kestäisi. Tälläinen väsyttää kaikkein eniten. Kuulee jatkuvasti miten huono ja epäonnistunut ihminen on. Koitan siis ajatella tästä positiivisesti "tämä on melkein ohi!"
Kuvan lähde: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibM60wwPmneHXl80cKis5QY0WbY0dFIZ6_zHP2Rr7RvSd1qYhElzTmrdzDcxIQScSiM6SMo169j-ax7n-K_X_eZGX9n4X9ipoG_G59xH49flI-miNaN_7ApD2T5dOhHvNBijXYzFOlf0I/s400/waiting.gif
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit