Tänään on vähän jo parempi. Jaksan jo uskoa että loppuaika menee hyvin. Enää reilu viikko! Sitten tämä on ohi. Ehkä eniten vaikuttaa kun pahin siskoni ei ollut aamua täällä ja oli muutenkin rauhallista. Jotenkin mietin, miksi oma perhe ahdistaa? Ehkä kun joutuu olemaan heidän kanssaan niin paljon. Ja sitten olen jo kuitenkin noin 20 vuotias ja tarvitsisin omaa aikaa ja vapautta. Mutta myös läheisyyttä.
Tarvitsen yksin oloa ja toisten seuraa, sopivassa määrin. Joskus vuosia sitten huomasin tämän kun olin toisessa asuntolassa eikä ollut kaveria niin aloin saamaan ahdistuskohtauksia ilta-aikaan. Olin koko päivän yksin koulun jälkeen, kun en kuitenkaan uskaltanut lähteä minnekään.
Huomenna ei edes olla kotona. Siitä kerron sitten silloin. Sitten on siitä kerrottavaa. Ei vielä ole mitään, on vain tieto mikä se on. Mutta huomenna voin kertoa miten se meni. Uskon että hyvin.
Huomenna alkaa jo viikonloppu niin isäkään ei mene töihin, onneksi. Tykkään viikonlopuista, ainakin näin kesällä.
Tämä aihe kuitenkin pääasiassa positiivinen; vihdoin on parempi päivä! :-)
Mukavaa viikonloppua teille kaikille! Olette minulle tärkeitä! <3
Kuvan lähde: http://archive.kantti.net/artikkeli/2014/03/leuat-jumppaan
Miten isä suhtautuu mutismiin?
VastaaPoistaEn ole varma tietääkö isäni edes asiasta. Ei välttämättä. Ei ole sillein kovin läheinen hänkään. Mutta paremmin suhtautuu kun äitini, ei ainakaan minulle sano asiasta ihan koko ajan
Poista