Joillekin viikonloppu on oikeaa juhlan ja bileiden aikaa. Ja siitä saan välillä kuulla miten "nösvelö" tai jotain sellaista olen kun en ole yhtään sellainen ihminen joka tykkäisi. Mutta tiedän sen kokeilemattakin että olisin ensinnäkin äärimmäisen ahdistunut ja toisaalta kipeä sen jälkeen. Onko sellainen sitten oikein? Onko se oikein että miellytän muita jopa omaa terveyttä vaarantaen. Olenkin opetellut olemaan kuulematta kaikkea ikävää. Opettelu jatkuu varmaan koko ikäni. Muistan pienenä, ehkä alle 10 vuotiaana itkin aina kun äitini sanoi jotain, mutta nyt en enään, en anna sen häiritä. Tai sitten olen tottunut. Muistan kuitenkin että se tuntui ihan todella pahalta, joka kerta.
Viikonlopun pitäisi olla sellaisen tekemisen aikaa mistä tykkää ja siellä missä tykkää olla. Mutta entä jos sitä ei tiedä? Tai entä jos sellaista paikkaa ei vain ole? Entä jos se paikka on mahdotonta saavuttaa? Minä olen nyt kotona ja minulla on juuri nyt hyvä olla. Mutta useimmiten ei ole. Useimmiten on huono olla kotona, mutta en näytä sitä. Viihdyn tiettyjen ihmisten kanssa kuitenkin kotona. Niiden kanssa jotka minut hyväksyvät.
Tänään katsoimme näkymätön Mimmi YouTubesta siskojen kanssa. Ovat minua ihan jonkin verran nuorempia. Siskoni 9v jankutti miten mykät olisivat ärsyttäviä ja mykkä ja mykkä ja mykkä. Jossain vaiheessa siskoni 12v käski lopettamaan, ei ole kivan kuuloista sellainen puhe. Mutta suosittelen katsomaan sen. Löytyy ihan tuolla hakusanalla.
Tämä on myös samalla viimeinen viikonloppu ennen koulua. Maanantaina on lähtö. En oikein tiedä mitä siihen ajattelen. En enään osaa ajatella oikein mitään. Ehkä ei tarvitsekaan. Sitten tulee uusi viikonloppu hyvin pian. Toivottavasti silloinkin koen olevani hyväksytty. Nyt koen ainakin.
Koen olevani hyväksytty myös asuntolassa, useimpien henkilöiden kohdalla. On tietenkin aina vähintään yksi poikkeus. Ja edelleen se pitää. Uskon että ihan joka paikassa on vähintään yksi joka ei oikein hyväksy Mutismia. Tai sitten siitä ei ole heillä kokemusta tai tietoa. Kyllä muistaakseni laitoin kaikille työntekijöille silloin sen Mutismista kertovan artikkelin. Osa vastasikin että sai siitä paljon uutta tietoa ja uskoi osaavansa kohdata minut paremmin. Voisinkin nyt laittaa taas uusille opettajille sen saman, etteivät sitten ns. säikähdä.
Kuvan lähde: http://matiweddingparty.blogspot.fi/2014/02/addio-al-nubilato-amiche-risate.html?m=1
En tiedä onko näin, mutta voihan olla ettei ohjaajia tai muita niinkään häiritse mutismi vaan joku muu haaste mikä sulla on toimintakyvyssä jonka takia tulee vaikeuksia? Tunnen itse pari mutistia ja heillä ei puhumattomuuden lisäksi ole juurikaan muita näkyviä ongelmia arjessa eli pystyvät normaalisti toimimaan ilman avustajaa ja asumaan yksin omillaan ja niin edespäin. Kaikki tietysti ovat erilaisia, mutta ei varmaan mutismi ole ainoa "ongelmasi"? Haluaisitko joskus kertoa muista haasteista/sairauksista joita sulla on? Tai haluaisitko kirjoittaa tulevaisuuden toiveistasi, esim. omilleen muuttamisesta, seurustelusta, ihmissuhteista tai muusta? :)
VastaaPoistaMutismi ei ole ainut asia mitä minulla on ja lääkärin papereissa se onkin viimeisenä, eli vähiten merkitsevänä. Joissain ehkä toisiksi viimeisenä. Itse koen että merkitsee enemmän. Ihmissuhteista ja seurustelusta olen kirjoittanut 24.4.2017
PoistaLöytäisitpä sen rauhan paikan. Se voisi olla mummonmökki puutarhoineen tai järvenrantamökki johon voisi kutsua tuttuja. Sinulla on takuulla paikkasi maailmassa, olet mielenkiintoinen ja tykkäät jakaa tietoa muille. Tiedän jotain tuosta " ettei mikään paikka ole oikea" ja alkaa tuntua kurjalta ja ettei omia läheisiään ( paitsi oma mies ja lapset) jaksa montaa tuntia kuunnella kerrallaan. Puoliso ei yleensä ärsytä, olenhan valinnut sen niin etten ota ärsyttävää. Ihan oikeasti se oli yksi kriteerini joskus! Nauraa! Raha auttaa meitä jotka etsivät itseään ( rauhaa ja iloa). Löysin oman juttuni.
VastaaPoistaHaluan vastata kaikkiin kommentteihin mutta tähän on vaikea vastata. Ehkä tulevaisuus tuo sen tiedon ja paikan tullessaan
PoistaTodella surullista, että sun äiti on käyttäytynyt noin jo sun ollessa pieni. Nuorempi siskosi ottaa varmaankin äidistänne mallia. Onko äitisi työelämässä? Kohteleeko hän sisaruksiasi mielestäsi hyvin?
VastaaPoistaNuorempi siskoni on ollut aina "lempilapsi" ja ymmärrettäväähän se on. Hän on terve ja nuorempi. Äitini ei ole työelämässä. Ei ole käynyt kouluja ahdistuksen takia. Kyllä kohtelee mielestäni sisaruksiani kuitenkin hyvin. Vähän vaikea sanoa kun olen ollut niin paljon ja koen oman tilanteeni vaikeaksi
Poista