Ylianalysointi

"Mitä tein väärin?"
"Suuttuiko se taas minulle?"
"Miksi se lähti niin äkkiä pois?"
"Mitä kirjoitan kun haluan pyytää anteeksi?"
"Kauan vielä jaksan?"
"Pelottaa olla yksin."
"Taas nokkiminen alkaa."
"Miksi puhumattomuus on ongelma?"
"Entä jos minulle käy jotain?"
"Miksi minä olen niin herkkä?"
"Miksi itken helposti?"
"Miksi en siedä tiettyjen ihmisten kosketusta, mutta tykkään toisten ihmisten kosketuksesta?"
"Entä jos en saa anteeksi?"
"Miksi viestiini ei vastata?"

Esimerkiksi näitä olen käynyt mielessäni tänään läpi. Aamusta lähtien. Yksi ihminen joka tätä lukee tunnistaa itsensä joistain kohdista ja hänelle haluan sanoa että olen jokatapauksessa äärettömän kiitollinen ihan kaikesta jota on vuokseni tehnyt <3 tunnistaa myös ehkä toisen ihmisen. Ehkä hänelläkin on hyvä puolensa, opin sietämään ihmisiä vaikka olisikin vaikeaa.

Minulla on ollut vaikea päivä. Kuulemma toisena vuotena pitäisi reipastua ja alkaa puhumaan. Mutta kun ei se vain mene niin että kaikki vain helpottaa äkkiä. Ja jos menisi niin en olisi koskaan ollut ahdistunut ja Mutistinen. Kyseinen henkilö tietää kyllä näistä asioista, mutta ehkä on turhautunut koska ei saa minua puhumaan. Ja joillekin muille puhun. Sekään kun ei voi olla peruste että puhun jollekin muulle niin pitäisi puhua kaikille.

Mietin asioita aivan liikaa. Tämäkin päivä meni oikeastaan aamusta asti pilalle kun mietin asioita mitä en sillä hetkellä voinut korjata. Joskus pitäisi vain pystyä hetkeksi unohtamaan. Vaikka laittaa kuvitteelliseen reppuun ikävät ajatukset ja antaa olla siellä ja nostaa vasta sitten kun asialle voi jotain tehdä.

Nyt olen tosi väsynyt tästä päivästä, vaikka nukuin aamulla pitkään. Hyvää yötä teille kaikille ja ensi kertaan!

Kuvan lähde: http://zeneraattorit.fi/murehtiminen/