Hiljaisuus kotonakin

Nyt se on tullut taas takaisin. Ehkä minulla ei ole asiaa? Mutta siitä en ole vielä kuullut onneksi ivailua. Tai sitten olen väsynyt? Viimeksi kun en kotona oikein puhunut sanottiin "ryhdytkö kotonakin mykäksi?" Ja sellainen ivallinen katsaus. Niihin olen tottunut. Mutta kukaan ei ole tainnut puhua minullekaan tänään ensin, minä olen aina aloittanut. Eli mitä järkeä on puhua yksin? Joskus kyllä puhun yksin, silloin on helpompi saada pidettyä ajatukset kasassa.

Syksyllä meillä on työjakso ja sen ajan olen kotona. En tiedä miten jaksan sen. Kestää noin kuukauden. Joudun olemaan joka ilta kotona. Se on kuitenkin ainoa työjakso jonka olen ajatellut tekeväni kotipaikkakunnalla. Siellä paikassa saan "työminän" ja kaikki on hyvin! Tuttu paikka niin voin toimia ja tiedän paikat, ennen kaikkea muistan! Tietenkin minä sitä odotan.

Eilen oli outo päivä. Olin tosi väsynyt ja huonovointinen. En voinut olla tunnilla koko aikaa niin olin sitten poissa. Sain sanottua kuitenkin että on huono olo. Kaikki hälinä varmaan teki sen.

En muista yhtään millainen ensi viikko on. Mutta koitan olla muistamattakin. Eihän sillä ole tällä hetkellä väliä. Joku päivä oli vaan rästi tehtävien tekemistä. Ja niitä kuulemma minulla on. Mutta en saa tehtyä itse! Keskityn vain kaikkeen muuhun ja sitten jumiudun, tai vaihtoehtoisesti "pelkään" tehdä, koska siitä voi seurata jotain "pahaa".