Tai nyt on rauhallinen hetki. Olen yksin. Saan olla yksin. Kukaan ei ole sanonut minulle mitään ikävää. Mutta en ole voinut puhua edes kotona. Kommunikointi pääasiassa näyttämistä, ilmeitä ja eleitä. Meillä koko viikonlopun täällä uusi ihminen. Olenkin viettänyt varmaan 75% ajasta itsekseni.
Ensi viikolla minulla on lyhyt viikko. Olen koulussa vain keskiviikkoon asti. Mutta sitäkin haastavampia päiviä, ainakin lukujärjestyksen mukaan, en kylläkään tällä hetkellä muista mitä on. Hyvä niin.
Ei ole pitkään aikaan ollut "tavallista viikonloppua" aina on ollut jotain, ei vielä ensi viikonloppunakaan. Ehkä sitten seuraava saattaa jo olla. Ei tiedä.
Ja heti kun sen kirjoitin että kukaan ei ole sanonut rumasti niin äitini sanoo "ei kukaan sua täällä syö, ei tarvitse nysveltää yksin koko ajan!" Mutta minä tykkään olla yksin, tietenkin rajoissa. Mutismi ollut todella paljon tänä viikonloppuna esillä. Mutta ahdistus ei ole mennyt yli.
Nyt en ole kuitenkaan kamalan väsynyt. Sain nukuttua viime yönä hyvin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Tämä odotus alkaa tehdä mut aivan hulluksi. Mutta ymmärrän että on vaikea löytää sopiva paikka, sopiva yksikkö, sopiva yksikkö ja siihen sa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit