6.12.1917 oli Suomelle suuri päivä. Myös 6.12.2017 samoin. Siinä on 100 vuotta eroa. Mutta tämän blogin tarkoitus ei ole yleensäkään kertoa näitä vaan ihan omia kuulumisia vain.
Asuntola on siis ollut auki tämän päivän. Eilenhän minulla oli vaikea aamu. Ahdisti kaikki, oli kuitenkin Suomi 100 juhla ja ihmismäärä ahdistaa. Tuntui ettei kukaan ymmärtänyt mutta sitten yksi ihminen ymmärsi. Juteltiin. Sain lisää lääkettä ja osallistuin keittiöllä sen koko päivän. Olin tietenkin välillä missä olinkaan, mutta paljon paremmin meni kuin osasin odottaa!
Tänään oli ihana aamu, ihana ihminen aamussa, ihana rauhallinen herätys ja kai kosketus, sitä en muista. <3 Ehkä maailman huolehtivaisin ihminen, ihminen ketä kiinnostaa miten toiset voi.
Oli tänään joku tapahtuma. Siellä oli paljon ihmisiä. Sellaisissa aina alkaa tuntua oudolle. Jotenkin menen jumiin ja tarvitsen fyysistä ohjausta. Puheohjaus ei oikein riitä. Olin mukana, ei alkanut ahdistaa liikaa. Ajattelin ja sanoinkin sille joka siinä oli läsnä että jos alkaisin vältellä paikkoja jossa olen saanut kohtauksen (tarkoitan tällä paniikki- ja epilepsiakohtauksia) niin en voisi olla missään.
En olisi voinut olla siellä tapahtumassa kun siellä sain viimeksi epilepsiakohtauksen (muistan varmaan ikuisesti sen valon joka tuntu tosi voimakkaalle, en tiedä oliko se kattovalo vai mikä), en voisi olla melkein missään luokassa (niissä olen saanut molempia), en voisi olla työharjoittelupaikalla (siellä olen kanssa saanut kai molemmat), en voisi olla kaupassa (siellä olen saanut muutamia pieniä paniikkikohtauksia), en voisi olla kotona (siellä olen saanut molempia)... Aika vähiin käy paikat missä voisin olla.
Perjantaina saan tietää onko Kelalta tullut päätöstä tulkkauspalveluun! Odottavan aika on pitkä.
Tänään on ollut aivan mahtava päivä!
Loppuun nyt kuitenkin hyvää itsenäisyyspäivää. Ja onnea Suomi 100v!!
Kuvan lähde: https://yle.fi/uutiset/3-5357997
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit