KESÄ!

Se on vihdoin täällä, nimittäin kesä ja LOMA! Joka kevät on aivan sama, tosin myös syksyllä, muu aika saattaa olla tasaista... Nyt ei tarvitse kuunnella enää niitä
"Opettelisi puhumaan!"
"Mykkä!"
"Älä esitä!"
"Osaat puhua niin puhu!"
Ja ne katseet... Onneksi on kesä, ja onneksi en ole hakeutunut MILLEKÄÄN leirille. Mutta sekin on oppi, minulle ei sellainen vain sovi. Ja nyt ei ole niiden ajatusten aika enää, nyt on kaikki hetkeksi ohi. Tässä kuussa on muutamia asioita joita jopa odotan.

Siis jäin pois kuitenkin jo aiemmin koulusta pois ahdistuksen takia, en oikein tiedä kun sanotaan eriä, terveys ensin, koulu ensin... En tiedä, mutta nyt päätin, terveys menee kaiken edelle!

Ensi viikolla ei ole MITÄÄN. Ainakaan muistaakseni. Eikä sillä niinkään ole väliä, kohta päivät alkavat jo menemään sekaisin, en tiedä enää milloin on arki ja milloin pyhä. No silläkään ei kai ole mitenkään suurta merkitystä.

Huomenna ollaan siskoni kanssa varmaan lähes koko päivä kahdestaan, se on kivaa. Tai on täällä eläimet, olin taas illalla meidän kissan kanssa kun se aina pyytää ruokaa niin vein sille. Kehrää sitten niin kovaa, vaikka on jo vanha poika. Eläimillä on taito jotenkin helpottaa oloa ja niille ei voi sitä valehdella, kun ihmisellehän (ainakin joillekin) voi. Mutta eläin tuntee heti ja esimerkiksi meidän edesmennyt koira oli aina kuono sylissäni jos minulla oli jotain, enkä välttämättä itse tiennyt sen olon syytä niin tämä koira tuli siihen ja minulle tuli aina parempi mieli.

Kevät on kyllä myös useimmiten aina myös haikea aika kun joutuu luopumaan, tänä vuonna en kuitenkaan joutunut luopumaan ja "onneksi" en nähnyt enää luokka-avustajaa tai sitä vaihtotyyppiä, muuten olisi tunteet hyökännyt päälle.

Kuvan lähde: http://huntleyvoice.com/13688/