Kirjoittaja Torey Haydenin tositapahtumiin perustuva Hiljaisuuden lapset... Tämän kirjan olen lukenut/kuunnellut useamman kerran, tälläkin hetkellä se on kesken, mutta nyt jotenkin en ole saanut aikaiseksi jatkettua.
Eniten kirjasta jäi mieleeni Drake jonka isoisä ei hyväksynyt pojan puhumattomuutta. Kukaan ei ollut koskaan kuullut Draken puhuvan. Torey sitten näytti jossain vaiheessa viittomia ja yllättävää tässä oli, että Drake osasikin nämä. Poika joutui myös kokemaan sairaalajakson hyvin nuorena kaukana vanhemmistaan ja isoisä taas oli sitä mieltä että Draken on pakko alkaa puhumaan. Muuten työ olisi ollut aivan turhaa. Ja viittomista ei saanut hänelle opettaa, vammaisethan vain viittovat. Drakelle on pehmotiikeri hyvin tärkeä tuki ja turva joka paikassa.
Kirjassa oli myös kaksi muuta tapausta, toinen oli 84-vuotias Gerda, jolla oli ollut aivohalvaus ja se oli vienyt osan puhekyvystä ja viimeinen oli Cassandra, lapsi jolla oli ollut rankka lapsuus. Näillä molemmilla oli kuitenkin jo aivan eri tarinat ja ne eivät oikein tähän puhumattomuuteen liittyneet. Gerdalla kun oli kuitenkin varma aivohalvaus ollut niin tiedettiin puhevaikeuksien johtuvan siitä.
Oletko sinä lukenut Torey Haydenin kirjoja ja mitä mieltä olet niistä?
Kuvan lähde: https://s1.adlibris.com/images/11211620/hiljaisuuden-lapset.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit