Sairaalassa

Nyt ei ole sentään käynyt mitään, tai miten sen nyt ottaa, on alettu tutkia vihdoin asioita, mistä asiat johtuu. Vähän pelottaa ettei selviä mitään ja sitten taas pelottaa että selviää jotain mitä en ole osannut odottaa lainkaan.

Mutta täällä on aika hankala tulla ymmärretyksi kun kännykkä on aina missä sattuu lakanoiden ja peittojen välissä ja kansio on vielä hyvin suppea. Nyt onneksi sain eilen tabletin itselleni kotonta niin voin siihen kirjoittaa ja siinä teksti näkyykin suurempana niin on itsekin helpompi nähdä.

Eilen taisi sairaanhoitaja sanoa että olisi niin hyvä jos niillä olisi ihan oma kansio sairaala käytössä. Voisin periaatteessa tehdä, mutta se vie kuitenkin aika paljon aikaa. Ja oma kansio on pahasti vielä kesken. Mutta niitä on ihan valmiita pohjia mitä voisi vaikka tulostaa ja laminoida, kuntoutusyksikössä oli ruoka kuvat sillä tavalla niin siitä aina näytin mitä halusin tai mitä en halunnut. Täten pystyi molemmat osapuolet ymmärtämään ja tietämään mitä tarkoitan.

Perjantaina pääsen pois, onneksi siihen ei ole enää pitkä aika. Taitaa olla puolet mennyt tällä kertaa, en jaksa laskea tai ajatella. Liian työlästä.

Asuminen

Nyt olen varmaan ollut jo kuukauden täällä ns omassa kodissa ja olen tykännyt paljon, minulla on avustaja 30 tuntia kuukaudessa niin pääsen myös käymään kaupungissa aika usein. Uimista olen paljon ajatellut mutta nyt en oikein ole uskaltanut kun epilepsia on niin paljon ollut läsnä. Mutta jossain vaiheessa vielä. Tämä avustaja lopettaa joulukuussa niin ehkä sitten tammikuusta alkaen pitäisi saada uusi. Onneksi on aikaa saada hakemuksia. Jossain vaiheessa niitä tulee tosi paljon, jossain vaiheessa ei oikeastaan yhtään. En tiedä mistä se riippuu. Tai sitten se riippuu tuntimäärästä ja työn kuvauksesta.

Nyt olen siis tosiaan lopettanut koulun niin en oikein ole tehnyt mitään, koittanut vain saada itseäni parempaan kuntoon, tosin aika huonolla menestyksellä. Mutta tämän tekstin aiheeksi valitsin asumisen ja siitä en ole tainnut oikein kertoa vielä.

Minulta lähti nyt yksi kaveri täältä pois, en ole ihan varma minne muutti, mutta jonnekin kauas. Onneksi on Facebook ja kaikki muu mahdollisuus kommunikoida, meillä kerkesi olla monta mukavaa pelikertaa. Niissä ei puhetta vaadittu vaan yhdessä keksittiin miten saan asiani sanottua kun kirjoittaminen on loppupeleissä aika hidasta jos se tapahtuu käsin paperille. Aika paljon olen nyt kansiota käyttänyt ja siitä on ymmärretty vaikka siinä ei tietenkään kaikkia maailman sanoja olekaan, mutta ei tarvitsekaan. Jotkut asiat on vain välillä vähän vaikea kertoa etenkin kun muut koittavat arvata etukäteen mitä koitan sanoa, ja se on mukavaa täällä kun kaikki sanoo minulle muodossa "sano" tai "kerro", ei "kirjoita" tai "näytä". Koska kaikki nämä eri keinot ovat minun keinoja puhua. Asukkaat, kaverit ja henkilökunta, kaikki käyttävät näitä mukavia sanoja.

Lapsuudenkotona käyn sitten kunhan saisin taksioikeuden, muuten se on aika mahdotonta... Haluaisin käydä siellä ja olla vaikka 1 tai 2 yötä. Nyt se taksihakemus on menossa uudelleen hakemukseen. Jos sen tällä kerralla saisi. Kun olen kuitenkin jollain tavalla myös liikuntaesteellinen, ne kohtaukset on varmaan vahingoittanut päässä jotenkin sitä mikä ohjaa liikkumista. En tiedä, en ole lääkäri.

Kuvan lähde: Papunetin kuvapankki, papunet.net © Sergio Palao / ARASAAC

Pääsen osallistumaan

Olen pelannut useana iltana korttipeliä muiden kanssa ja mielestäni muut osasivat tosi hyvin huomioida kun oli yksi peli jossa vaadittiin puhetta niin kysyttiin että pystynkö pelaamaan, mutta pystyn kansion avulla. Tai aakkostaulun, mutta se on tässä tapauksessa hitaampi.
Mutta ehkä myös aakkostaulu olisi jossain peleissä hyvä kun on J, Q, K ja A. Mutta nekin voi näyttää numeroilla jos tietää mitä ne on. 11-13.

Täällä on myös joillain kissoja toisella puolella. Joku päivä pääsen niitä katsomaan. Videon olen toisista nähnyt.

 Täällä puhumattomuuden hyväksyvät aivan kaikki, asukkaat ja     työntekijät. A
lkuun se tuntui todella hyvin, ei mitään ongelmaa. Täällä saan vihdoinkin olla oma itseni. Kukaan ei katso oudosti jos on tulkki tai kommunikointikansio. Se on kaikille aivan ok. 

Varmaan kaikki tietää myös epilepsiasta kun olen niin monta kertaa lähtenyt ambulanssilla. Ja yksi kysyikin että saako pyytää apua jos saan kohtauksen kesken pelin. Kerran kai olen saanut tosi lievän.

Mutta kaikista mukavinta tässä on se että pääsen osallistumaan ja olemaan muiden kanssa. Saan olla oma itseni ja ei tarvitse esittää mitään muuta kuin olen, ei tarvitse jaksaa liikaa. Nyt jäin koulustakin pois, mutta siitä toisessa tekstissä enemmän.

Kuvien lähteet: http://papunet.net/materiaalia/kuvapankki/hak/kommunikointikansio
https://www.pulju.net/images/products/copag-pelikortit_orig.jpg