sunnuntai 6. lokakuuta 2019
Asuminen
Nyt olen varmaan ollut jo kuukauden täällä ns omassa kodissa ja olen tykännyt paljon, minulla on avustaja 30 tuntia kuukaudessa niin pääsen myös käymään kaupungissa aika usein. Uimista olen paljon ajatellut mutta nyt en oikein ole uskaltanut kun epilepsia on niin paljon ollut läsnä. Mutta jossain vaiheessa vielä. Tämä avustaja lopettaa joulukuussa niin ehkä sitten tammikuusta alkaen pitäisi saada uusi. Onneksi on aikaa saada hakemuksia. Jossain vaiheessa niitä tulee tosi paljon, jossain vaiheessa ei oikeastaan yhtään. En tiedä mistä se riippuu. Tai sitten se riippuu tuntimäärästä ja työn kuvauksesta.
Nyt olen siis tosiaan lopettanut koulun niin en oikein ole tehnyt mitään, koittanut vain saada itseäni parempaan kuntoon, tosin aika huonolla menestyksellä. Mutta tämän tekstin aiheeksi valitsin asumisen ja siitä en ole tainnut oikein kertoa vielä.
Minulta lähti nyt yksi kaveri täältä pois, en ole ihan varma minne muutti, mutta jonnekin kauas. Onneksi on Facebook ja kaikki muu mahdollisuus kommunikoida, meillä kerkesi olla monta mukavaa pelikertaa. Niissä ei puhetta vaadittu vaan yhdessä keksittiin miten saan asiani sanottua kun kirjoittaminen on loppupeleissä aika hidasta jos se tapahtuu käsin paperille. Aika paljon olen nyt kansiota käyttänyt ja siitä on ymmärretty vaikka siinä ei tietenkään kaikkia maailman sanoja olekaan, mutta ei tarvitsekaan. Jotkut asiat on vain välillä vähän vaikea kertoa etenkin kun muut koittavat arvata etukäteen mitä koitan sanoa, ja se on mukavaa täällä kun kaikki sanoo minulle muodossa "sano" tai "kerro", ei "kirjoita" tai "näytä". Koska kaikki nämä eri keinot ovat minun keinoja puhua. Asukkaat, kaverit ja henkilökunta, kaikki käyttävät näitä mukavia sanoja.
Lapsuudenkotona käyn sitten kunhan saisin taksioikeuden, muuten se on aika mahdotonta... Haluaisin käydä siellä ja olla vaikka 1 tai 2 yötä. Nyt se taksihakemus on menossa uudelleen hakemukseen. Jos sen tällä kerralla saisi. Kun olen kuitenkin jollain tavalla myös liikuntaesteellinen, ne kohtaukset on varmaan vahingoittanut päässä jotenkin sitä mikä ohjaa liikkumista. En tiedä, en ole lääkäri.
Kuvan lähde: Papunetin kuvapankki, papunet.net © Sergio Palao / ARASAAC
Tunnisteet:
aikuistuminen,
asuminen,
elekieli,
kaveri,
kommunikointi,
koti,
lapsuus,
mutismi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie...
-
Sain tämän idean eilen kun selasin nettiä, jostain sivulta tuli vastaan taas kommunikointikeinoja niin keksin aakkostaulun ja tein sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit