Asuminen osa 2

Nyt olen ollut täällä asumisyksikössä jo jonkin aikaa niin voin sanoa että on aivan mahtava paikka, mahtava henkilökunta (niitä ei haittaa vaikka osalle puhun ja osalle en). Siinä ei ole mitään outoa. Ei siinä ole outoa muille asukkaillekaan.

Nyt saan joulukuun alkuun avustajan niin sitten pääsee taas tekemään asioita, eniten odotan kirkkokäyntejä ja luistelua, myös kirjastoa.

Täällä voin myös kertoa asioista ilman, että joudun pelkäämään sitä että seuraavana päivänä koko talo tietää, saa päättää itse kenelle kertoo vai kertooko kenellekään.

Minulle on kaikkein tärkeintä tässä se että saan omaa aikaa ja rauhaa. Nyt ostin vastamelukuulokkeet, saa nähdä miten ne sitten lapsuudenkodissa toimii.

Tämä on niin kun psyykkisten kuntoutujien asumisyksikkö, mutta kyllä täällä jokainen pitää kokonaisvaltaisesti huolen. Että jos jotain tulee niin kaikkeen kyllä saa apua ja hyvinkin äkkiä. Ei tarvitse kun laittaa yhden tekstiviestin tai hälyttimellä niin saa apua, tosin tota uutta hälytintä en ole kokeillut miten toimii. Onneksi en ole, koska se tarkoittaa että olen pärjännyt.

Tammikuussa on tukiviittomakurssi tässä aika lähellä, sinne pääsen avustajan kanssa. 14. tammikuuta se alkaa. Odotan innolla, pääsen ylläpitämään ja ennen kaikkea OPPIMAAN.