Mutismikaudet

 

"Mutismikaudet" ovat suoraan Helvetistä, et voi tietää milloin voit taas puhua, meneekö päiviä vai viikkoja? Näitä molempia on ollut, kerran piti ihan äitille soittaa kokeillakseni, voinko enää hänellekään puhua, silloin oli kyllä ihan tapahtunut jotain. En muista mitä. Varmaan taas säikähdin jotain tjsp. 

Omahoitaja kuvasi niitä "mutismikohtauksiksi", ehkä se on juuri oikea sana siihen, itsekin ehkä käyttäisin sitä sanaa, siis jos silloin voisin puhua. Mutta mulla on aina vihko ja kynä mukana ja tietenkin kännykkä johon ainakin voin kirjoittaajoku jos vihko vahingossa sattuu jäämään pois, kännykkä kun ei jää koskaan, ellei akku ole lopussa.

En ole varma pidetäänkö näitä ns. kohtauksia huomionhakuisuutena, mutta nyt olen koittanut lopettaa siitä ahdistumisen. En jaksa enää välittää, olen kuullut sitä tarpeeksi, sama asia on esimerkiksi kiusaamisen kohdalla, olen pakko-opetellut sen suodattamaan, ei ole vaihtoehtoja. Vaikeaa on kuitenkin antaa vain olla. 

Aina näihin on kuitenkin jokin syy- säikähtäminen, ahdistuminen jostain asiasta, joku ei hyväksy kommunikointitapaa jos sattuu olemaan hetkellinen ahdistus, onhan näitä. Nyt ei tule mieleen tämän enempää.

kuvan lähde: maxresdefault.jpg (960×720) (ytimg.ocom)