Tuttuja lähtee ja uusia tulee, joudun kirjoittamaan nyt taas paljon, onneksi tällä kertaa ei vielä asiaa ole tehty vaikeaksi. Muiden osalta, itse siis olen aivan etten enää jaksa välittää puhunko vai enkö vaan se on aivan sama, kommunikoin kuitenkin jollain tavalla näyttämällä, koskettamalla, viemällä paikan päälle, kirjoittamalla. (Koitan jokaiselle viittoa, muutama osaa, muutama oppinut tärkeitä sanoja just mun kohdalla)
Yksi haluaa ihan oikeasti ymmärtää minua, koittaa eri tapoja, ja jos ei saa vastausta mitenkään alkaa itse kysyä yksi kerrallaan. Yleensä tämä tulee pahan jumiutumisen yhteydessä, pienemmissä saa kirjoittamalla tai kuvilla vastauksen, riippuu jumiutumisen tasosta.
Nyt olen kuitenkin yhteen uuteen tutustunut, kerran ollut minun vieressä kun oli tosi paha olla ja tutumpi hoitaja lähti paikalta, hän on vähän erikoinen. Hänellä on vahvat, erikoiset mielipiteet moneen asiaan, mutta annan olla, kaikilla saa olla omat mielipiteet eikä niihin kenenkään tarvitse puuttua. Mutta ehkä näistä muutamasta kannattaa ottaa korkeammalle yhteyttä.
Kiinnyn äärettömän nopeasti ihmisiin, vaikka en puhuisi niin silti. Aina itkettää kun joku lähtee. Ärsyttävä piirre se itkeminen, siitä koitan päästä eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit