Siinä sitten olikin miettimistä miten toimitaan. Alkuun eivät tienneet tai ymmärtäneet itkun syytä, kun en voinut sanoa, pystyin vain itkemään, ahdisti niin paljon. En voinut sanoittaa sitä millään lailla.
Siinä sitten koitettiin selvittää mikä on. Lopulta löytyi oikea kysymys "Ahdistaako sinua tämä huone, kun on muitakin?" Näytin että kyllä ahdistaa. Sitten alkoi uusi pohdinta, mitä nyt tehdään kun huoneet aika täynnä. Sitten siirrettiin nykyisestä huoneesta oleva potilas sinne missä mun piti olla ja minä sain sitten yksityishuoneen. Mielummin olisin eristyksessä kuin jakaisin huoneen psykalla.
Siis ihan keskussairaalassa tällä ei ole mitään väliä. Eikä siellä ole edes mahdollista päättää, kai ne kuitenkin pyrkii siihen että tarvitsevat saisivat oman huoneen jossa saisi olla aivan rauhassa. Usein olen saanut, sitten 1-2 yötä niin siihen tulee toinen. Mutta vain hetken se ahdistaa kun sairaalassa on muutenkin tosi hiljaista huoneissa, ellei sitten jollain ole pahoja kipuja tai jotain muuta.
Itse jollain reissulla huusin joka ilta, viereinen potilas sitten soitti apua. Ja liikkumiskielto oli samalla niin aina uhkasi että soittaa hoitajat jos lähden minnekään itse. Alkuun saatan itkeä jos tulee joku uusi siihen, mutta se menee sitten ohi ja sitten tarvittaessa tulee tulkki. Tosin, täälläkin kävi eilen tulkki. En muista milloin on seuraava tulkkaus, nyt kuitenkin ihan lähiaikoina.
En oikein saanut viime yönä nukuttua kun näin unia niin paljon kuolemasta. Se on nyt taas niin pinnalla ajatuksissani, toivon että menisi hiljalleen ohi.
Tällä osastolla on yksi tuttu hoitaja jolle olen ant, anut lempinimen yhden lastenohjelman mukaan. Aina kun on mahdollisuus ettei muita ole lähellä niin sitten puhun hänen kanssaan.
Oli jollain kerralla sairaalassa ja näki että psyk.hoitajaa tarvitsee muutamat ja tunnisti tutun nimen, mutta ei osannut yhdistää. Hoitajat oli sanonut etten puhu sanaakaan, niin tätä kyseistä hoitajaa oli naurattanut (ei toki voinut tuoda asiaa ilmi) kun aoinkin puhumaan ihan normaalisti. Mutta kun on tuttu niin sitten on tuttu. Nyt on illassa. Kävi äsken juttelemassa. Ihan kaikenlaista juteltiin. En voi edelleenkään ymmärtää miten tämä mutismi oikein "toimii" Jos on tuttu ihminen niin puhun, jos vieras en. Onko äärimmäinen sosiaalisten tilanteiden pelko? En usko toisaalta. Voin käydä kaupungilla, voin käydä kaupassa, kirjastossa jne. Ehkä ne eivät onnistuisi äärimmäistä sosiaalisten tilanteiden pelkäävien kohdalla.
Paljon helpompi jo pelkästään olla, kun tiedän että täällä on joku tuttu johon voi tarvittaessa turvautua ihan täysin jos ei muuta. Saatan mennä tänään taas käytävälle päiväaikaan. Viimeksi olin ihan enemmän yöaikaan kun en saanut nukuttua, menin ns. olohuoneeseen. Täällä kun saa olla yöllä vähän missä haluaa kunhan ei häiritse muita. Asumisyksikössä piti olla huoneessa vaikka miten paljon ahdisti. Mutta useinkaan en siellä pysynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit