Yksi on välillä tosi ystävällinen ja sitten taas ei. En oikein ymmärrä. Joskus on tukena ja sitten peruu kaiken. Ei lähdekään kanssani ajamaan oikeutta.
Mutta jos sitä tarvitsee ajaa niin onneksi on toinen ystävä joka puolustaa minua henkeen ja vereen. Eilen illalla piti kiinni ja silitti kun ahdisti niin paljon. Itkin ja huusin pahaa oloa.
Huonekaveria nyt ei onneksi ole. Oli todella hankala olla. Hän vaihtoi omaan huoneeseen. En tiedä kauan olen yksin, mutta pääasia on nyt se että saan hetken olla ja levätä. Ei tarvi mennä yhteisiin tiloihin nukkumaan. Voin nukkua omassa huoneessa. Ei tarvitse aamusta iltaan ja illasta aamuun kohdata henkistä väkivaltaa. Sitä olen elämässäni tarpeeksi kokenut koulussa. Ehkä tämä on ns.lievempää kun osaan sanoa kunnolla tälle henkilölle vastaan. En jää tässä tilanteessa hiljaa. Onneksi en. Vaikka muutoin en puhuisi ollenkaan. Niin kyllä huoneessa tarvittaessa puolustan itseäni. Yhteisissä tiloissa mun ystävä puolustaa mua. ♡ eli yksin en jää
KUVAN LÄHDE: papunet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit