lauantai 14. tammikuuta 2023

Uusi vuosi, uusia mahdollisuuksia, minkälainen oli viimevuosi?

 

Uudella vuodella tulee taas paljon uutta, ensinnäkin tulkkaustunnit alkoivat alusta. (180h vuodessa) jolla ei oikeastaan ole mitään merkitystä, koska joka tapauksessa Kelan kuuluu myöntää tunteja niin paljon kuin asiakas tarvitsee. Nyt olen muutamia tunteja käyttänyt pääasiassa puheluihin. 

Viime vuoteen mahtui äärettömän paljon kaikkea. Ihan alkuvuodesta olin varma että haluan lähteä pois ja kokeilinkin päästä mummon luokse Taivaan Kotiin, mutten onnistunut. Onneksi, koska nyt olen todella hyvässä paikassa, olin tuolloin vain todella ahdistunut. En paljon tuosta hetkestä muista, samoihin aikoihin sain tehdä pyykinpesua paljon ja sitten tulikin korona taloon, jolloin meni kaikki kieltoon.

Olikohan sitten helmi-maaliskuussa kun kävin puheterapeutilla toista kertaa (vai kolmatta ja sain vihdoin tabletin itselleni avuksi) Alkuunhan sen käyttö vaati aikaa ja uskallusta sekä totuttelua, miten toimii, missä pikafraasit, miten äänenvoimakkuus. Onneksi opin tosi nopeasti käytön. 

Huhtikuussa oli sitten taas muutto, en oikein osannut yhtään ajatella miten menee ja kaikkea muuta. Jännitin, odotin ja ahdistuin samaan aikaan. 

Kesä oli vaikea, paljon kipuja ja ensimmäinen päivystys käynti ja omaisten iltoja. Kävin myös taas todella lähellä kuolemaa, ihan viime hetkillä saatiin pelastettua. Kesällä nukuin paljon päänsärkyjen takia. Pimeässä jaa viileässä huoneessa, toivon ettei ensi kesästä tule yhtä lämmin ja vaikea, mutta uskon vahvasti että tulee...


Syksyllä oli sitten tarkoitus aloittaa päivätoiminta, kävin katsomassa vain yhtä paikkaa. Tiesin heti etten sinne halua ja paljon toin asiaa julki, en kuitenkaan saanut ajatustani läpi. Olin erittäin ahdistunut. Itkin paljon... Psyyke joutui koville, paikka oli kuitenkin sellainen ettei ollut itselle sopiva. Aiemmin siitä kirjoitinkin tänne (aukeaa uuteen ikkunaan). Lopetin kuulema tuolloin syömisen, olin sairaalassakin, tulin kunnolla kipeäksi... Mutta silti en saanut lupaa olla pois, mietin sitten viimeisenä päivänä itkien toiselle hoitajalle mitä teen, minulla oli tuolloin kaksi vaihtoehtoa, joko mennä päivystykseen hakemaan sairaslomaa joka kerralle tai keksiä jotain muuta. Päädyin toiseen vaihtoehtoon ja menin johtajan puheille ja hän ymmärsi minua. 

Ei tarvinnutkaan hakea viikoittain sairaslomaa, viedä turhaa jonkun toisen aikaa päivystyksessä, viedä turhaa omaa ja tulkin aikaa päivystyksessä kellon ympäri. En oikein tiedä mikä päivä olisi ollut edes sopiva päivystys päivä kun oli suunniteltu ma,ke,pe. Kun ma aamuna olisi pitänyt lähteä niin silloin en olisi kerennyt lomaa hakemaan, ja tk lääkäri voi kai kirjoittaa korkeintaan viikoksi sairaslomaa. Ehkä se olisi sitten ollut että olisin sen ekan maanantain ollut siellä ja nukkunut päivän ja seuraavana aamuna päivystykseen hakemaan sairaslomaa. Ja jatkoa sitten aina vajaa viikon välein. ONNEKSI en tähän joutunut.

Nyt talvi ollut helppo, olen saanut olla oma itseni, ei ole tarvinnut mennä jaksamisen yli, ei ole tarvinnut käydä päivystyksessä, ei ole tarvinnut mitään sellaista mitä vielä vuosi taaksepäin oli. En tällaista olisi koskaan alkuvuodesta uskonut.

Puhuminen oli erittäin kausittaista jatkuvasti ja on edelleen. Joillekin erityisesti. En tiedä oikein miksi, ehkä riippuu siitä toisen luonteesta jotenkin, kausi voi olla jopa kaikkia kohtaan jos ollut omasta mielestä ns. iso asia, joillekin minun iso asia onkin ihan pieni. Siitäkin ollut ainakin yhden kanssa etten saisi olla niin negatiivinen koska esim. Ukrainassa on tilanne paljon huonommin kuin minulla... Koitin sitten pitää kaiken sisällä, mutta muistin ettei siitä hyvää seuraa niin aloin jutella muille ja netissä enemmän, sekä kirkon työntekijälle.

Mitähän tälle vuodelle? Mitä haluaisin? Mitä en haluaisi? Haluaisin ainakin päiviin jotain sisältöä, päivätoimintaan, mutta OMILLA ehdoilla. Sellainen mikä sopii juuri MINULLE, ei sille joka siitä päättää täällä päin. Se että MINUN mielipiteeni otettaisiin tässä asiassa huomioon. Toinen mitä toivon on se että oppisin sanomaan tai ilmaisemaan "EI". Jos en halua tai jaksa jotain, se on vaikeaa sanoa, haluaisin niin paljon miellyttää muita. Muut edellä, päivätoiminta oli poikkeus kun tiesin mitä siitä seuraa enkä halua kokea enää koskaan samaa. Tönö vuonna olisi siis tarkoitus oppia se ettei aina voi mennä muiden ehdoilla vaan joskus voisin tehdä mikä itsestä tuntuisi oikealle. 


KUVAT OTETTU PAPUNETISTÄ

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn vain asialliset kommentit

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...