ahdistus

Tää ei voi olla todellista. Miksi näin käy aina? Ihan joka elokuu, en edes muista milloin olisi ollut sellainen elokuu ettei näin olisi käynyt!

Koulu pelottaa mua, entä jos on huono olo enkä pysty sitä millään lailla kertomaan, entä jos tarvitsen jotain tai jotain on käynyt, entä jos ei kukaan huomaa että minä haluan kertoa jotain? Entä jos en saa käyttää puhesovellusta? 


Toivon että syksy on vain vaikeampi, että opettajakin kerkeää oppia tuntemaan minut, tai kyllä se jonkin verran tunteekin jo, ei kuitenkaan tarpeeksi. Haluaisin sen tietävän etukäteen hyvin ni ei tarvi kasvotusten kertoa. Kirjottaessa voi ajatella useamman kerran mitä haluaa sanoa, mutta se sitten lopulta jää kokonaan helposti lähettämättä, kun aina aloitan kirjoittamisen, pyyhin osan pois ja korjaan lopulta huomaan että pyyhin kaiken pois ja annan olla.

Olisi niin paljon helpompi olla "normaali" pystyisi nauttimaan elämästä, olisi helppo saada kontaktia muihin. Mutta enhän minä saa kontaktia, ainakaan jos kukaan ei ymmärrä että haluan kertoa jotain. Puhesovelluksella huomion herättäminen vielä onnistuu, mutta ilman sitä ei välttämättä onnistu vaan kuin koskettamalla, mutta kaikki ei halua että niitä kosketaan. Jotenkin tiedän kuka antaa koskettaa ja kuka ei, vaikkei ole koskaan sanonut. Ja oikeastaan 100% on mennyt aina oikein.

Luulen ja erityisesti toivon että aika tekee jälleen tehtävänsä ja jo loppuvuodesta olisi jo paljon parempi tilanne. Tai viimeistään joulun jälkeen. Uskon niin, edes jollain lailla. Ei välttämättä täysin mutta minulle riittää että olisi edes ihan vähän parempi.