Elämä on niin hyvin!

Taas ollut hyvä mutta raskas päivä. Tärkeä tukihenkilö jää eläkkeelle. Ihminen joka ymmärtää lähes täysin katseesta.

Oli koulun avajais kirkko, tykkään kirkko käynneistä. Jotenkin hyvä olo siellä. En laula tai osallistu, mutta olen mukana tilaisuudessa. Siellä loppu puolella sitten aloin puhumaan avustajalle. Kuuli ja ymmärsi hyvin mitä sanon ja osasi reagoida hyvin. Ymmärtää jonkin verran myös sanatonta viestintää. Tänään juteltiin iltapäivällä pitkän aikaa, joku muu päivä toivottavasti uudelleen.

Pysyin tänäänkin koko päivän tunneilla ja sain kerrankin tehtyä tehtävän loppuun.

Kiinnyn ihmisiin tosi helposti, liian helposti.  Ei pitäisi. On niin inhottava tunne kun joutuu luopumaan, eikä ole enää sitä tuttua ja turvallista ihmistä.

Kaikki on niin hyvin. Minua ymmärretään. Saan tehtävät tehtyä ja opettaja hyväksyy puhesovelluksen, en tiedä hyväksyykö kaikki, mutta olen käyttänyt muutamilla tunneilla. Ehkä käytäntö tunnilla on vaikeampi käyttää, ei välttämättä kuitenkaan mahdoton.

Minulla on joitakin kavereita luokalla, entisiä tuttuja ja yksi uusi.

Huomenna alkaa vasta päivällä, tai aamulla on ensin hetki ja sitten päivällä uudelleen, kestää ihan 16 asti. En usko että kovin raskas päivä. Ainakaan nyt kun toistaiseksi on kokoaikainen tuki.

Anteeksi tekstin lyhyys jos jotakuta haittaa, mutta ei nyt tule mieleen tähän aiheeseen muuta.