Maanantaina olin eri mieltä ja vielä tiistainakin et maailman huonoin viikko. Niillä päivillä ja huonoudella oli tarkoitus. Ilman niitä ei olisi ollut viikko näin hyvä. Paras viikko tähän mennessä! Olen ollut kaikilla tunneilla, ajoissa, enkä lähtenyt pois. Mahtava tunne! Toivon että ensi viikosta tulee samanlainen, jopa vielä parempi. Vaikka paljon parempaa ei voi tulla. Uskon että tämä hyvä viikko on osittain avustajan ansiota. Vaikka on välillä muualla, aina silti muistaa pysähtyä ja kysyä että kaikki on kunnossa. Nyt on vihdoin ihminen tunneilla keneen voin turvata jos jotain tulee. Tai toisaalta jo läsnäolo helpottaa oloa ettei välttämättä mitään tule.
Olikihan juuri eilen kun hänelle sanoin että olen oikeasti tosi kova puhumaan ja kun aloitan ni loppua ei tahdo tulla. Sano olevansa varma että voittaisi minut tässä asiassa. Ehkä uskonkin sen.
Sähköpostilla olen nyt avustajan kanssa jonkin verran jutellut. Myös kasvotusten etenkin aamuisin. Osaa jonkin verran sanoa mitä ajattelen vaikken ääneen sanoisi. Ensi viikolla jatkuu.
Tuskin tänä viikonloppuna kirjoitan. Ehkä maanantaina ensi kerran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit