Etukäteen miettiminen ja lehtijuttu

Tänään luin lehtiä, tuli vastaan juttua puhumattomuudesta, en ole varma oliko suoranaisesti mutismista, ainakin siinä oli pieni tietolaatikko asiaan liittyen. Oli vuodelta 2012, ehkä asiat on siitä ajasta muuttuneet. Siinä kehoitettiin että opetetaan käytöstavat hiljaisillekin että tervehdittävä on ja osoittamalla ei voi pyytää. Edelleen mielestäni sanaton tervehtiminen on oikein hyvä vaihtoehto. Valitettava tosiasia kuitenkin on ettei kaikki tähänkään pysty. Oli myös että on hyvä kertoa etukäteen esim.sukujuhlista ja kuinka siellä käyttäydytään. Luin koko jutun kuitenkin vaikka ärsytti jonkin verran.

Minä mietin asioita etukäteen. Viikkoja, jopa kuukausia. Kaikki mahdolliset tapahtumat. Kuitenkin haluan tietää melkeimpä kellon tarkkaan milloin, missä, kuinka kauan ja paljon porukkaa. Hyvin on useimmiten kerrottu nämä asiat. Nytkin mietin huomista. Taas viikko edessä, jatkaako avustaja samallalailla kuin viime viikolla. Toivon että jatkaa koska oloni on ollut monta kertaa parempi viime viikolla. Jotenkin viikko meni tosi hyvin. Pysyin tunneilla ja olin suhteellisen ajoissa, oikeastaan joka tunnilla ajoissa, ehkä kerran tai kaksi vähän myöhässä, mutta se on jo paljon paremmin kuin aiemmin jolloin olin myöhässä tai poissa lähes joka tunti. Tai sitten lähdin pois tunnilta. Tällä edeltävällä viikolla en enään lähtenyt niin helpolla. Minulla on toinenkin asia jonka takia olen myöhässä ja lähden pois tunneilta, mutta sitä en tänne halua kertoa, eikä se liity tähän millään lailla.

Se etukäteen ajattelu on varmaan aika yleinen luonteenpiirre. Uskon että sitä on monilla, mutta sille ei vain voi mitään. Se vain tulee jostain. Vaikka se ei auta oikeastaan millään lailla, ehkä joissain tapauksissa jonkin verran mutta ei tässä tilanteessa. Vaan se on ihan turhaa. Menee jopa yöunet. Tai tulee jollain lailla uniin.