Ihmisiin luottaminen

Kaikilla on hyvä olla ihminen kehen voi luottaa ja turvata myös akuutisti. Minulla on tällainen ihminen, tosin jää pois keskiviikkona. Olen miettinyt miten sen jälkeen pärjään, kuka minua sen jälkeen ymmärtää pelkästä katseesta, ilman sanoja. Ei kukaan, ei kaikki osaa sitä. Ei sitä voi kyllä vaatia. Jotenkin olen ymmärtänyt että se on synnynnäinen ominaisuus. Oma opettaja sanoi että pitäisi löytää joku toinen ihminen kehen luotan akuutisti, mutta en kenellekään muulle ole koskaan puhunut samanlailla. Tälle juttelen jopa useita tunteja, mutta muille huonommin. Tänään vielä juteltiin kaikesta. Tulee käymään vielä koululla, mutta se on silti eri asia, ei ole enää sillein tavoitettavissa. En voi turvata akuutti hetkellä.

On tietenkin muitakin ihmisiä, mutta muille kun en pysty oikein puhumaan. Kommunikoin kyllä monien kanssa kenen kanssa kuuluukin. Saattaa riippua päivästä minkä verran otan kontaktia vai otanko ollenkaan. Vaikka jos olen tosi väsynyt niin en voi ottaa sillein kontaktia. Se väsyttää vaan paljon. En osaa selittää. Periaatteessa niin kuin jonkun suorituksen jälkeen tulee väsynyt olo, samanlainen tulee minulle jos joudun olemaan paljon ihmisten kanssa. Sitten tarvitsen jopa nukkumis aikaa...