Kotona

Viikonloput olen kotona. Jotenkin joka vuosi sama juttu. En haluaisi lähteä asuntolasta viikonlopuksi, etenkin nyt kun on yksi asia kesken jonka haluaisin päätökseen. Aikaisintaan tiistaina jatkuu.

Kotona ja asuntolassa on ihan erilaista, kotona on koko ajan ääniä, ei ole hiljaisuus aikaa, tai kyllähän kaikki on yöllä hiljaa, mutta tiedätte mitä tarkoitan.

Kotona voin puhua vapaasti, koko ajan. Mutta se kuitenkin väsyttää. Tai olen väsynyt viikosta kun en oikein nukkunut yöllä. Ehkä siihenkin auttaa aika.

Tänä vuonna ei ole läsnäoloviikonloppuja. Olisin niitä halunnut, kun silloin on jotain ohjelmaa. Yleensä en oikein voi sellaisia sietää, mutta näistä koulun ohjelmista olen pitänyt, vaikka on ollut yhdessä tekemistä. Toivon jo nyt että ensi vuonna olisi taas läsnäoloviikonloppuja.

Maanantai aamuna on aikainen lähtö kotonta, ellen ole jo kaupungissa sukulaisen luona edellistä yötä. Ajattelin että menisin sinne huomenna, jos on kyyti.