Miksi kun aloittaa koulun niin pitää olla kaikkea ihme tutustumisleikkejä ja mahdollisesti jopa leiri? Varmaan suurin osa jännittää niitä leikkejä, mutta minulle ne on painajainen. Jotkut varmaan kuitenkin tykkää, jotkut pääsevät siinä täysin elementtiinsä. Koitin opettajalle kertoa, mutta en voinutkaan sanoa loppuun. Laitoin tekstiviestillä, mutta siihen en koskaan saanut vastausta enään. Olen päivien jälkeen tosi väsynyt. Demi.fi sivulla oli vasta noista leikeistä keskustelua ja siellä oli hyviä kannanottoja kaikille osapuolille.
Joillekin on kuitenkin helpompi tutustua jollain muulla lailla kun istua piirissä ja toimia joidenkin "sääntöjen" mukaan.
Joskus yli vuosi sitten oli jokin pari juttu. Oltiin tutustumassa toiseen luokkaan niin piti valita toiselta luokalta ihminen. Ja haastatella sitä. Sitten piti esitellä se muulle luokalle. Olin ihan hetken siinä alussa. Onneksi oli tauko ni sen jälkeen on aina helpompi jäädä pois. Joidenkin mielestä se on tosi väärin että jää pois. Mutta jos ei asialle itse voi mitään. Kokee poisjäännin ainoana vaihtoehtona.
Jossain syystä olen ollut väsynyt nämä pari päivää, vaikka olenkin nukkunut hyvin muutaman yön.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie...
-
Sain tämän idean eilen kun selasin nettiä, jostain sivulta tuli vastaan taas kommunikointikeinoja niin keksin aakkostaulun ja tein sitte...
Se on täysin totta, että joskus tutustumisleikit ovat painajaismaisia. Esimerkiksi yhdessä leikissä istuttiin piirissä ja piti luetella ulkomuistista jo aiemmin piirissä itsensä esitelleiden ihmisten nimet. Koita siinä nyt sitten muistaa ihmisten nimet, kun on kauhusta kankeana ja muisti tyhjenee. Itse en muistanut sitten yhtäkään nimeä. Joskus itselleen on vaan pakko nauraa, kun kaikki katsoivat minua kummastuneena kun istuin kauhistuneen näköisenä kun oma vuoroni tuli luetella nimiä.
VastaaPoistaNoikin on kamalia. Yleensä lähden vain pois. Koska haluan sentään tajuissani pysyä.
VastaaPoista