lauantai 10. syyskuuta 2016

Esitelmät ja ryhmätyöt

Luulen, tai monet kertovat että esitelmät jännittää monia ihmisiä. Ei tarvitse edes olla hiljaisempi. Itse en ole pitänyt esitelmiä. Heti kun saan tietää niin samantien tulee kamala olo, saa olla vaikka 2 kuukautta aikaa. Ei mitään väliä. Ja vaikka tiedän että teen vain kirjallisena niin aina pitää erikseen se sanoa että kykenen edes aloittamaan. Monia kertoja yläasteella etenkin opettajilta melkein meni hermot kun en saanut mitään aikaiseksi tunnissa, mutta ei oltu sanottu että teen vain kirjallisen. Kun siitä saan ns.muistutuksen niin voin saada hyvinkin tehtyä edes jotain. Ellen sitten keskity kaikkeen mitä ympärillä tapahtuu, etenkin siihen mitä muut tekevät. Ihan pienestä asti esim.kuvaamataidon tunneilla ensimmäisen tunnin vain katsoin muiden tekemistä, vasta toisella tunnilla tein itse. Opettaja ei oikein ymmärtänyt ja aina sanoi että miksen tee niinkuin muutkin, jo ekalla tunnilla. Enkä tähänkään päivään mennessä syytä asialle ole keksinyt, tuskin koskaan keksinkään.

Ryhmätyöt oli toinen aihe. Sopii jotenkin mielestäni tähän samaan. Meillä on nyt ollut tosi vähän ryhmätöitä. Onkohan ollut yhtään, en muista. Ehkä muutamia ihan pieniä. Tai no keittiö tunnit on aina ryhmätöitä. Ne on mennyt nyt tosi hyvin. Yleensä joku valitsee ryhmät. Olen päässyt aina melkein ensimmäisenä tietyn ihmisen ryhmään. Aina valitsee minut. Koen sen hyväksi asiaksi. Hänen kanssaan tulen todella hyvin toimeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn vain asialliset kommentit

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...