Meillä on vielä ennen joulua työharjoittelu. Ajankohtaa en kylläkään muista. En mene enään samaan tuttuun paikkaan kun sen aihe ei käy tähän jaksoon. Käyn kuitenkin vielä joskus vapaaehtoisesti siellä paikassa. Kyseisessä paikassa olen ollut useamman kerran, välillä mietin miten ne ottivat minut sinne toisen kerran. Kun oli kuitenkin arvostelussa että tarvitsen tosi paljon tukea sosiaaliseen toimintaan. Toisella kerralla oli jo mennyt paremmin. Itse en muista mutta on kerrottu etten ekalla kerralla puhunut kenellekkään, mutta jo toisella kerralla useammalle, eikä siinäkään ollut kuin muutamia viikkoja tutustumista ollut. Viimeisimmillä kerroilla on mennyt jälleen paremmin. Varmaan se tottuminen vie oman aikansa.
Varmaan olen ensimmäisen työharjoittelun koululla. On kuitenkin ensimmäinen "oikea" niin parempi että edes tuttu paikka olisi, vaikka kaikki muu olisikin uutta. Kyllä varmaan osa ihmisistäkin olisi tuttuja jollain lailla.
Olen tykännyt olla työharjoitteluissa. Niissä on ollut mukavaa. Ainakin tässä viimeisessä paikassa missä olen ollut. Niistä saa myös hyvin tietää onko edes mahdollisuutta olla kyseisessä työssä. Useimmiten on myös jo alan ammattilaisia jotka osaavat kertoa työstä paremmin kuin esimerkiksi netistä voi löytää. Paremman kuvan saa suoraan toiselta ihmiseltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Tämä odotus alkaa tehdä mut aivan hulluksi. Mutta ymmärrän että on vaikea löytää sopiva paikka, sopiva yksikkö, sopiva yksikkö ja siihen sa...
Meidän mutistitytöllä on samoja asioita pohdittavana ts. minne hän haluaa työharjoitteluun ennen joulua. Minua äitinä mietityttää, että kuka ottaa hänet työharjoitteluun, jos ja kun kerromme hänen haasteistaan ja pakkohan se on jotain niistä kertoa, muutoin tilanne on kaikin puolin hankala kaikille. Ja nuoren puolesta jännittää, että pystyykö hän olemaan harjoittelussa liikaa ahdostumatta. Tsemppiä teille ja meille, jotka pohtivat näitä asioita parhaillaan. :)
VastaaPoistaToivon että tytöllesi löytyy sopiva paikka, jossa hänen on helppo olla ja voisi jopa olla oma itsensä 😊
PoistaMulla on tet ennen joulua ja oon tuskaillut mistä haen paikkaa.. Kun en yksinkertaisesti uskalla mennä minnekkään. Joko pelkään itse ammattia, että se on tosi sosiaalisesti painottunutta tai sitten mä pelkään sitä itse tetin vastaanottajaa.. Viime tetissä mä ahdistuin ja tuskailin sen kanssa, koska olin jättänyt haun viimetippaan samasta syystä ja satuin pääsemään päiväkotiin.. Jossa tosiaan tarvitaan sosiaalisuutta, oma-alotteisuutta tms. Enkä mä todellakaan halua samanlaiseen paikkaan! :/
VastaaPoistaOlisiko joku eläimiin liittyvä työ? Minä olen ollut myös päiväkodissa, mutta olin ahdistunut. En onneksi lasten edessä saanut kohtausta
PoistaHuhh.. Soitin tänään ekaa kertaa tet-paikasta ja vihdoin pääsin sellaseen paikkaan missä mulla on mahikset! Pääsin keramiikkapajaan, siellä tehdään savesta kaikkea niin pääsen paremmin toteuttamaan itseäni eikä tarvitse olla ihan sellanen sosiaalisuuden hupentuma..! :)
PoistaHieno juttu että pystyt puhumaan puhelimessa.
Poista