Ihmisten erilaisuus

Kaikki me olemme erilaisia. Esimerkkejä on vaikka kuinka, mutta tässä muutama. On pitkiä, lyhyitä, ruskea silmäisiä, vihreä silmäisiä. Jotkut ovat hyviä laulamaan, jotkut taas hyviä kirjoittamaan. Joillekin puhuminen on helpoin tapa kommunikoida, joillekin se voi olla kirjoittaminen, mutta silti meistä jokainen on arvokas ja hyvä sellaisenaan kuin on. Tätä en varmaan koskaan täysin opi sisäistämään, mutta koen että ymmärrän asian kuitenkin paremmin kuin peruskoulussa. Siellä erilaisuus oli pahasta ja jos joku uskalsikin laittaa jotain erilaista tai uutta päällensä niin sai siitä sitten kuulla. Tai jos jollain oli joku asia vaikeaa niin ei jäänyt tietämättä keneltäkään.

Sitten on näitä olevinaan niin viisaita ihmisiä jotka ajattelevat että on ihan oma päätös olla vaikka juurikin puhumatta. Miten sen pystyykään ymmärtämään? Onko oma päätös jos vaikka on diabetes, epilepsia tai vaikka syöpä? Myöskään mutismi ei ole oma päätös, vai tiedätkö jonkun joka ei halua puhua ja haluaa että on paha olla? Sepä olisikin mukavaa jos niin voisi vain päättää, tuskin kenelläkään mitään edellä mainituista oli, mutta kaikki noi on sattunut myös omaan lähipiiriin. Jos en ymmärrä itsekään, periaatteessa en voi olettaa että joku muu sen ymmärtäisi. Lapsilla tämä on kuitenkin ymmärrettävämpää. Tai vielä ymmärrettävämpää on jos on hyvin vilkas lapsi. Mutta kai sitä vanhempanakin voi olla jollain lailla erilainen.

Mitä kävisi jos kaikki olisivat samanlaisia, ehkä alussa saattaisi olla mukavaa kun aina löytyy joku jonka kanssa tehdä juuri sitä mitä itsekin haluaa, koska kaikki olisivat samanlaisia. Mutta miten kävisi lopulta. Kaikki olisivat vaikka töissä vain leipomossa. Eihän sitten mitään muita palveluita olisi. Missä olisi esim. poliisit ja sairaanhoito? Eihän tästä elämästä kenenkään kohdalla tulisi yhtään mitään. Varmaan aika huonosti ihmisille kävisi. Onneksi näin ei kuitenkaan ole, vaan on erilaisuutta ja se on mielestäni rikkautta. Ja vielä kun jokainen sen asian omalla kohdallaan hyväksyisi. Edes jollain tasolla. Jos ei pysty hyväksymään niin toivon että vaikka juuri sinä joka tätä luet et menisi kommentoimaan mitenkään tyhmästi asiaa, voit pitää ajatukset itselläsi. Paitsi jotkut saattavat sen nähdä vaikket sitä sano, minä itse näen aika helposti myös sanattoman viestinnän, etenkin sen jos joku ei halua olla kanssani tai ei pidä minusta. Ja jos alat käyttäytymään ikävällä tavalla niin saa muuten olla varma etten minäkään pidä sinusta :)