keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Miten toivon ihmisten suhtautuvan minuun?

Toiveita saa olla kenellä vain. Tätä olen aika usein ajatellut. Etenkin virallisissa asioissa. Olen ollut äitin tai avustajan kanssa eri virallisia asioita hoitamassa.

Jotkut puhuvat sille toiselle henkilölle, ei minulle suoraan. Tänään oli tällainen tilanne. Olin kirjoittanut valmiiksi asian. Ja olin hetken ajan siinä itekseni. Avustaja sitten tuli siihen kun kävi jossain. Ja henkilö alkoi puhumaan tälle. Vaikka minä olin siinä lähempänä ja avustaja jäi taakse. "Mitä hän tällä tarkoittaa? Jos hän hävittää paperin niin tulkaa hakemaan uusi" Kuuntelin koko ajan, ei ole varmaa ymmärsinkö. Joskus saattaa mennä sillein ohi etten ymmärrä kaikkea. Ainakaan silloin jos alkaa yhtään jännittämään, joskus jopa pelkkä väsymys voi sen aiheuttaa.

Ihan yleensäkin ohjeistetaan puhumaan suoraan asiakkaalle, ei avustajalle tai tulkille.

Meidän koulussa on yksi viittomakielinen opiskelija. Tänään otin ekaa kertaa häneen kontaktia ja tulin ymmärretyksi. Hän tosin viittoi tulkin kautta, mutta itse koitin suoraan hänelle. Oli jotenkin tosi mukava tilanne.

On ollut tänään myös ei-niin-mukava tilanne. Oltiin tunnilla. Ahdisti oikeastaan koko ajan. Ja etenkin sitten kun ovi laitettiin kiinni! Niin pieni asia, mutta niin iso. En uskaltanut sanoa opettajalle... Avustajalle sanoin. Aloin ilmeisesti raapimaan kaulan alueelta itseäni, tajusin sen kun avustaja käski rauhoittumaan. Se on myös hyvä suhtautuminen että siitä sanotaan, kun en välttämättä sitä huomaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn vain asialliset kommentit sekä sellaiset joista ei tule henkilöllisyyteni ilmi