Vieraiden kohtaaminen

Tykkään käydä kaupoilla ja eri paikoissa. Uudet vaatteet on ainakin mukavia. Näissä tilanteissa kohtaa vieraita, se ei ole oikeastaan kamala asia. En vain oikein puhu. Mutta olen kuitenkin kontaktissa. Eleillä ja ilmeillä useimmiten.

Asun niin pienellä paikkakunnalla, esimerkiksi kun käyn kävelyllä niin ketään ei tule vastaan. Korkeintaan autolla, harvoin niinkään. Kaupungissa aika harvoin olen niin siellä tulee sitten enemmän vastaan, mutta kaikki tekee omiaan eikä kiinnitä huomiota.

Joskus saatetaan vaikkapa kysyä kelloa, onneksi kuitenkin kysyjä osaa katsoa sen kelloajan kun saatan näyttää kännykästä, toistaiseksi koskaan ei ole tullut tilannetta ettei ole osannut tai ymmärtänyt että koitan näyttää sillein että katsoisi itse. Monet kiittävät myös näissä tilanteissa. Joskus pienenä mummi opetti että kiittää voi moikkaamalla jos vaikka autoilija pääsää ensin suojatien yli. Tätä olen edelleen käyttänyt.

En tykkää kuitenkaan jos joku vieras jää pitkäksi aikaa juttelemaan ja kyselemään kaikkea, ahdistun siitä. Voin hetken olla mutta sitten en enää. Vieraalla tarkoitan siis täysin vierasta, joka nyt vain sattuu tulemaan vastaan jossain.

Alussahan opettajatkin olivat täysin vieraita, nyt puhun melkein kaikille. Periaatteessa ymmärrän nimen VALIKOIVA PUHUMATTOMUUS. Periaatteessa valitsen kenelle puhun, vaikka se ei ole tietoista niin silti osittain valitsen. Puhun niille kenelle on helpompi ja jotka hyväksyvät myös muut tavat ja haluavat ymmärtää. Seuraavat myös ilmeitä ja eleitä.