lauantai 24. syyskuuta 2016

Voikohan tästä "parantua" täysin?

Olen aina ollut hiljainen ja varautunut, se alkoi pahenemaan kiusaamisen seurauksena. Ja tässä sitä nyt ollaan. Mutta ei siitä tämän enempää, en aio joka asiaa tännekään jakaa vaikka onkin nimettömänä, muutamat tietävät vain henkilöllisyyttäni.

Joitain tarinoita olen kuullut että joku on parantunut täysin, ei ole jäänyt mitään, jotenkin tähän on vaikea uskoa. Miten on mahdollista? Itse koen ettei tämä mene koskaan ohi itsestään. Työssäoppimisessa saan "työminän" päälle. Tosin on ollut tuttu paikka. Seuraava paikka on vieras. Saankohan sielläkin "työminän" päälle. Ymmärtääkseni on kuitenkin tuttu ohjaaja. Ensin ei pitänyt olla, mutta luulen että toisen asian takia laitettiin ohjaaja.

Kausittain on ehkä helpompaa. Ajan kanssa. Ehkä osittain tästä pääsee eroon. Kunhan aikaa kuluu. Joskus voi olla pidempäänkin hyvä kausi ja sitten taas huono. Nyt on oikeastaan ollut hyvä kausi jo pidemmän aikaa tältä osin.

Josko pääsisin aikoinani samaan paikkaan töihin missä olen ollut harjoittelussa. Koen olevani siellä "kotona". Kaikki on hyvin, mutismista ei ole tietoakaan. Alussa ymmärtääkseni en oikein ottanut edes kontaktia, en itse sitä aikaa muista. Mutta jos nyt kerran puhun, kysyn apua myös kauempana eli pitää sanoa kovemmin. Niin sehän on hyvä merkki että tästä voi parantua. Kaikki on mahdollista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn vain asialliset kommentit sekä sellaiset joista ei tule henkilöllisyyteni ilmi