Kokemuksia kielten tunneilta mutismina

Jostain syystä en aikaa taaksepäin oikein muista. Mutta lähivuosilta sitten.

Vuosia sitten meidän silloisella luokalla oli eri tasoisia tehtäviä. Suurimmalla osalla oli joku sama, mutta muutamilla oli helpompia, itse kuuluin molemmissa (englanti ja ruotsi) tähän porukkaan. Ruotsissa oli myös toinen tässä. Englannissa taisin olla yksin. Ihan muutamia kertoja jos oltiin kahdestaan jonkun avustajan kanssa niin sain vähän tehtyä myös suullisia harjoitteita. Nyt ei enään sellaista mahdollisuutta ole.

Tänään meillä oli englantia, paikka vieras, opettaja vieras, ympäristö vieras. Se jo saa varautuneeksi. Olin aivan jumiutunut koko tunnin. En välttämättä edes kuullut oikein mitään. Kaverini pyysi että jos haluan kirjoittaa niin se kävisi, en halunnut. En halunnut koskea mihinkään, odotin vain että tunti loppuu. Varmaan kaikki tämä aiheutti päivän ja illan kestäneen päänsäryn. Loppupäivästä ei siis tullut mitään.

Ruotsia meillä ei ole ollut, mutta on sentään tuttu opettaja. Ja ihan mukava myöskin. Viime vuotiselle englannin opettajalle ohjaaja pyysi että kirjoitan kirjeellä tai sähköpostilla mitä ajattelen ja miten olisi helpompi olla. Se muistaakseni auttoi, en ole aivan varma. Mutta muistikuvani on positiivinen.

En pidä kielten tunneista, tai se ehkä riippuu opettajasta miten heidän kanssaan tulen toimeen vai tulenko ollenkaan. Jos en tule niin on jo aika huono juttu.