Läheisten suhtautuminen mutismiin

Luulisi että ne kaikkein läheisimmät eli perhe ymmärtäisi asian, mutta ei niin ei. Tai sitten tosiaan juuri läheisimmille se onkin vaikea ymmärtää. Tämä pari päivää ollut taas hankalia asian suhteen.

Joskus kyllä saatan tietoisesti päättää olla puhumatta, mutta useimmiten se on tiedostamatonta, tai tiedänhän sen mutten voi vaikuttaa. Todella vaikea muuten selittää. Mutta erityisesti äitini on sitä mieltä kun vain haluaisin kaupassakin puhua niin se olisi siinä. Mutta minähän haluan, enkä voi hallita sitä itse. Tottakai tervehtisin ja kiittäisin puhumalla jos voisin.

Yksi siskoistani ymmärtää hyvin. Ei moiti, ei kiusaa, antaa aikaa ja tarvittaessa toimii "tulkkina". Tosin monissa paikoissa onneksi nykyään on mahdollista kirjoittaa ja/tai näyttää mitä tarkoittaa. Luulen että ennen aikaan on ollut "oudompaa", nykyään onnekseni ei.

Lähimmäisiltä kuulen useimmiten kommentteja "mykkä" "vammainen" "tyhmä" "nolo". Olen opetellut olemaan välittämättä, mutta aina se ei onnistu. Nykyään paremmin kuitenkin kun ennen. Enään en niin pahasti ahdistu noista sanoista. Ehkä ajoittain, mutta en aina. Noiden sanojen takia en tiettyjen ihmisten kanssa haluakaan käydä oikein enään missään. Mielummin yksin, kun aina kuitenkin on puhelin mukana jos jotain sattuu niin voi kertoa. Joskus, tai aika useinkin olen kännykällä kysynyt asioita ja todella asiallisesti vastataan. Joskus saatetaan pitää kuurona tai heikkokuuloisena kun puhutaan niin selkeästi tai suoraan. Selkeä puhe on kuitenkin hyvä, en välttämättä aina muuten ymmärrä.