Pitääkö aina mennä vaikeimman kautta?

En taida edes muistaa kertaa että asia on mennyt helposti läpi. Tai että ei ole jonkun osapuolen tarvinnut itkeä tämän takia. Tänään joutui useampikin itkemään kun ymmärrys ei vain riitä kummallakaan osapuolella.

Tämä viikko on ollut huono, myös vaikea. Tänään erityisesti. En aamulla ollut yhtään yhteistyökykyinen, enkä terveydenhoitajan sanojen mukaan edes koulukuntoinen, mutta en halunnut jäädä kokonaan pois. Parin tunnin levon jälkeen pystyin jatkamaan. Mutta tämän tapauksen jälkeen uskon että asiat alkavat menemään paremmin. Ainakin toivon niin.

Ensi viikolla onkin loma. Ehkä ihan hyvään kohtaan sattui. Varmaan kaikki ovat väsyneitä. Ja nyt minä tarvitsen aikaa miettiä asioita ja tapahtumia. Tarvitsen aikaa vain itselleni ja ajatuksille. Tarvitsen aikaa ymmärtää asioita. Tänne voin jotain kirjoittaa, mutta kaikkea en kykene sanoittamaan. En edes kirjallisesti.

Oikeastaan todella harvoin asiat onnistuu helpolla. Miksi näin on? Minä en kykene ymmärtämään! Miksei asiat voi mennä niinkuin on suunnitellut? Miksi aina tulee joku ongelma eteen johon ei välttämättä olekaan ratkaisua? Tämä joskus tuntuu loputtomalle vankilalle, josta ei ole ulospääsyä. Tai sitten se on jossain kaukana tulevaisuudessa. Ehkä osittain, todella hyvässä tapauksessa kokonaan. Mutta aika näyttää.