Syysloma alkaa, muiden kaverit

Ajoittain aina mietin että mitä ideaa on jossain viikon lomassa. Mutta jo seuraavassa hetkessä ymmärrän että se on tosi hieno juttu. Olen tällä viikolla ollut todella väsynyt, turhautunut, surullinen ja peloissani. Melkein joka päivä jotain. Ehkä se tauko on sopiva juuri tähän kohtaan. Usein on sattunut että osuu juuri hyvään kohtaan loma. Muistan viime talvesta sen että hiihtoloma sattui sopivasti.

Muiden kavereista... Meillähän on iso perhe, jossain aiemmin jo sen tänne kerroin. Esimerkiksi sisarusten kaverit ei minua paljoa haittaa kun ne ovat kuitenkin keskenään. Etenkin nykyään kun olen sillein vähän vanhempieni luona. Tosi harvoin siis sattuu sisarusten kavereita samalle päivälle silloin. Tervehdin nyökkäämällä, jos se on noloa niin aivan sama. Edelleen sen opettelu että on hyväksyttävää vaikkei voisikaan sanoa jotain. Välillä tuntuu ettei ole niin, mutta koitan aina uudelleen ja uudelleen muistuttaa siitä itseäni vaikka sitten monta kertaa päivässä jos tarvitsee. Ajoittain niitä päiviä on monia peräkkäin, enkä aina jaksaisi, mutta koitan muistaa, se menee aina ohi, koskaan ei ole jäänyt ikuisesti päälle.