Miksi mikään ei ole "hyvä"?

Usein joudun saman kysymyksen eteen. Koululla ja asuntolassa ollessani haluan kotiin, kotonta haluan taas sinne. Tai nyt tämä viikonloppu on ollut poikkeus. Mutta onhan tässä nyt viikko aikaa. Toisaalta viikko on niin lyhyt aika elämästä ja yöaika on täysin omaa aikaa, nukkui tai ei.

Kotona joudun kuuntelemaan paljon enemmän huomauttelua kaikesta mitä teen tai en tee. Miten sekin on tehty väärin. Puhumisesta kuulen kotona ajoittain tosi paljon. Olen ns. opetellut olemaan kuulematta. Toivottavasti tulevaisuudessa olisi asiat toisin ja läheisimmätkään eivät asiasta huomauttelisi. Mutta toisaalta kotona olen tutummassa paikassa, saan helpommin nukuttua enkä ole koko ajan ns.hälytystilassa.

Ja esimerkiksi asuntolan työntekijä. On siellä kuka vain niin koen että joku muu olisi ymmärtänyt paremmin tai osaisin kertoa selkeämmin. Mutta sitten kun se joku olisi niin koen että taas se toinen olisi parempi. Siis aina ns. väärinpäin.

Aina viikon alussa toivoisin että viikko olisi jo ohi, niin kuin nyttenkin. Mutta sitten keskiviikkona, torstaina ja etenkin perjantaina haluaisin että olisi jo uusi viikko ja oma rauha. Mikä on siis se mitä haluaisin? En ymmärrä.