Nettikeskusteluja mutismista

Aikoinani luin niitä paljon, etenkin kun sain diagnoosin. Nyt vähemmän. Mutta edelleen jonkin verran. Niissä on monia eri kantoja asiaan kuin asiaan.


   "On se nyt jumalauta jos osaa puhua mutta ei suostu."
Mikä se tämä kommentti on olevinaan, tietämättömyys? Tosin on kirjoitettu vuonna 2009, eli aika pitkä aika sitten... 
Joku oli tosin vastannut hänelle seuraavasti:
 "Mutisti-lasta ei saa pakottaa puhumaan, sillä siitä ei ole 
  mitään  hyötyä. Päinvastoin, pakottaminen ja vaatiminen 
  vain pahentavat tilannetta"

Samaisesta keskustelusta löytyy myös kommentti:
    "Mulle tuli myös mieleen, että mikä ero on huonolla
   käytöksellä ja selektiivisella  mutismilla." 
Niin, mitä eroa. Mutismi ei ole huonoa käytöstä, tämä on vain oma näkemykseni asiaan, joku muu voi tietenkin ajatella eri tavalla, mutta en usko sen kuitenkaan pitävän paikkaansa. Huono käytös voi olla ns. tahdonvaraista, mutismi ei. Tosin moneen ns.sairauteen voi kuulua "huonoa käytöstä"

Opettajatkaan eivät aina osaa kohdata kertoo joku keskustelussa:
 "luokallani oli poika joka ei puhunut koko ala-aste 
  aikana mitään. vain lyhyitä ei ja kyllä -vastauksia. 
  oli jäänyt luokalleenkin tämän takia kerran. 
  opettajat haukkuivat häntä surutta päin naamaa kaikkien edessä.     veikö kissa kielen, eikö iso poika osaa vielä puhua.. 
  jne"  vasta  yläasteella asiaan puututtiin,
  ja poika siirrettiin   erityisluokalle."
Tämä kommentti sai minut oikeastaan surulliseksi, voin ihan tuntea sen tunteen mitä kyseinen poika on saattanut tuntea, suuri ahdistus.

Vielä samaisesta keskustelusta löytyi tälläinen kommentti:
  "Pelleilyä se on.
  Tällainen muka mutismista kärsivä puhuu kavereilleen 
  ja osaa häiritä puheella myös oppitunteja.
  Vittuuttaan ei puhu kysyttäessä. Jääräpää. Vedättää vanhempiaan 
  ja terveydenhoitohenkilökuntaa."
Kyllä itsekin saatan mieltäni osoittaa puhumattomuudella jos joku asia on huonosti tai jotain, mutta en koe että se on sama asia. Kavereille puhun. Mutta en ns.osaa häiritä oppitunteja puhumalla. 


Toisesta keskustelusta seuraavat kohdat. Nimimerkki hmhmhmhmhhmm oli kysellyt aloituksessaan lapsesta joka puhuu kotona normaalisti mutta koulussa ei oikein ollenkaan, että olisiko kyseessä mutismia. Ja oli heti saanut seuraavanlaisen kommentin nimimerkiltä Piika-äiti.
  "Sanoisin, että jonkinlainen asenneongelma."

Nimimerkki mam kirjoittaa seuraavasti:
 "Jos kerta vaikeneminen ei koske tuttavia,
  eikä muita kuin  opettajia, ei varmaan ole kuin 
  jonkinlaisesta ujoudesta kysymys. 
  Ratkaisevinta on että muuten normaali puhe sujuu..."
Mutta miten erottaa "pelkän ujouden" ja mutismin. Kun molempiin voi olla puhumattomuus ja varovaisuus. Ja kotona voi tietenkin puhua ilman mitään.


Myös Demi.fi sivulta löytyy keskustelua aiheesta. Nimimerkki Hopla avaa keskustelua:
 "Onko täällä muita kenellä on kyseinen "sairaus"? 
  Miten mutismi  vaikuttaa elämäänne ja oletteko saaneet
  siihen  apua? Miten perheenne/opettajanne/ystävänne 
  suhtautuu asiaan? 
  Onko teillä jotain muuta kommunikointi tapaa? 
  Yleistä keskustelua."

 Nimimerkki Charissa on ilmeisen kiinnostunut aiheesta vaikkei hänellä mutismia olekaan.
 "Kun itse olin lapsi, niin mua ujona lapsena joskus jännitti 
  puhua  tietyille ihmisille. Tällöin en vapaaehtoisesti puhunut, 
  mutta kysyttäessä vastasin takellellen 
  eli en ollut hiljaa vastaamatta. 
  Onko mutismi siis jotain vielä enemmän tästä eteenpäin? 
  Mitä ajatuksia ja tunteita sillä hetkellä pyörii päässä, 
  kun ei halua/pysty/voi vastata?

  Miten tällaista lasta (tai ketä tahansa) 
  voisi rohkaista kommunikoimaan? 
  Onko esim. kirjoittaminen tai kuvakorttien käyttö ok? 
  Pitäisikö lasta rohkaista nimenomaan puheen tuottamiseen? 
  Millä keinoin, ettei asiasta kuitenkaan tekisi ahdistavaa 
  ongelmaa lapselle?"
Tämä on mielestääni aika hyvä kommentti ja kirjoittaja on osannut tarkentaa haluamansa asiat selkeästi. 

Nimimerkki Aurooraa kirjoittaa seuraavalla tavalla:
 "Itse oon kans työskennellyt mutisti lasten kanssa 
  eritysryhmässä.  Lapset on hyötynyt yleisesti 
  pienestä ryhmästä  ihan mielettömästi.

  Puhun mutistille ihan niinkuin kaikille muillekin. 
  En siis vähättele tai painosta lasta ollenkaan. 
  Jotenkin vuoden mittaan eräskin mutisti sitten 
  pikkuhiljaa  kuiskaamalla aloitti 
  ja nykyään puhua pälpättää mahdottomasti.

  Hieno tunne itselle myös lapsen puolesta. 
  Vihdoin voi kertoa tunteistaan 
  ja helpompi saada kavereitakin." 
Tämä henkilö kuulostaa mielestäni hyvin ihanalta ihmiseltä jonka kanssa on helppo tulla toimeen ja on kommentoinut myöhemminkin keskusteluun.



Lähteet: 
 http://www.vauva.fi/keskustelu/1018640/ketju/lapseni_sai__tanaan_diagnoosin_selektiivinen_mutis


 http://kaksplus.fi/threads/selektiivinen-mutismi.1647182/

 http://www.demi.fi/keskustelut/syvalliset/selektiivinen-mutismi#.WBCT6sldgys