keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Ahdistus osa 2

Tämä on ollut taas niin huono päivä kun päivä olla ja voi. Koko ajan huono olo. Kukaan ei ymmärrä eikä minulla ollut edes keinoa kertoa mikä oli hätänä. Ja tästä syystä taas molemmille osapuolille tuli paha mieli. Itselleni ja opettajalle. Joskus minulla tuntuu että en oikeasti osaa sanoa mitä ajattelen. Kyllä sitten kirjoittamalla tulee paljonkin.

Ei ihmistä periaatteessa voi vaatia ymmärtämään, etenkään ilman sanoja. Joillain on tosin tämä taito, ehkä jo syntymästä asti.

Joskus sitä vain tuntuu että nyt ei enään jaksa, nyt on kyettävä päättämään itse lopetus. Välillä on vaikea tietää mikä on tarpeeksi, tai mikä on liikaa. Mikkoin voi luovuttaa? Jos ei enöän jaksa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn vain asialliset kommentit

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...