Onneksi! Olen niin väsynyt tämän kaikkeen! Tuntuu ettei kukaan ymmärrä, ehkei kun en kerro. Mutta kun en voi kertoa. En edes kirjoittamalla. Josko viikonloppu taas auttaisi. Tosin, tykkään olla asuntolassa. Täällä on suhteellisen hiljaista. Hiljenee aika lailla täysin yhdeksän jälkeen illalla.
Tämä viikko on mennyt nopeasti. Ehkä maanantai-tiistai oli vähän hitaampi mutta sitten nopeasti.
Tänään minulta kysyttiin, mistä asiasta tykkään koulussa. En oikein osannut vastata. Ehkä kotitalous. Mutta jotenkin olen jumiutunut nyt todella helposti. En vain kykene jatkamaan. Ehkä pohjimmiltani tiedän mitä on tarkoitus tehdä, mutta käytäntöön asti se ei tule. Enkä kovin usein pyydä apua. Ja ehkä näin toisella asteella oletetaan jo että kaikki kysyy kun tarvitsee neuvoa tai apua jossain. Se on vähän huono oletus. On monia syitä miksi ei kysy. Mutismi on hyvin epätodennäköinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Sain tämän idean eilen kun selasin nettiä, jostain sivulta tuli vastaan taas kommunikointikeinoja niin keksin aakkostaulun ja tein sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit