tiistai 29. marraskuuta 2016

Mahtava päivä

Siis joillekin tämä on ihan normaali arkea mutta minulle tosi paljon! Olin koko päivän koulussa, ohjattuna, mutta olin silti! En lopettanut täysin kesken. Ja oli mukava päivä. Meillä oli mankelointia. Se oli tosi mukavaa. Minua vain häiritsee jos en näe muita. Ja se mankeli on sillein seinää vasten niin kaikki jää taakse. Jotenkin, en tiedä. On vain tärkeä nähdä mitä tapahtuu. Helpompi olla sillein. Joillekin on ehkä helpompi kun ei näe muita. Ja ymmärrän sen.

Kuulemma puhuinkin tänään tosi paljon. Siinä oli vain muutama opiskelija ja avustaja, niiden seurassa tunnen olevani turvassa niin puhuin ihan tosi paljon. Varmaan sekin sitten iltapäivällä väsytti. En ole tottunut sellaiseen :-D Mutta sitten kun minulta odotetaan vastausta niin en voi puhua. Mutismi hyökkää siinä vaiheessa kimppuuni. Tunnen jokaikisen lihaksen jännittyvän ja vain odotan. Odotan että helpottaa.

Huomenna on vähän pidempi päivä kuin tänään. Toivottavasti olen senkin päivän.

Ehkä tämä positiivisuus johtuu siitä että asiat alkavat vihdoin hoitua! Ja elämä alkaa helpottaa. Minua ymmärretään ja minä ymmärrän muita. Ja monet osaavat nykyään sanoa suoraan jos eivät ymmärrä mitä tarkoitan. Sellainen on todella ärsyttävää jos joku antaa kuvan että on ymmärtänyt, mutta oikeasti hänellä ei ole hajuakaan mistä oli kyse. Ärsyttääkö teitä tälläinen? Oletko itse tälläinen? (tunnustan, minä olen aika usein. Vastaan usein "kyllä" tai "en tiedä" ja oikeasti en ymmärrä mitä on sanottu)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn vain asialliset kommentit sekä sellaiset joista ei tule henkilöllisyyteni ilmi