lauantai 19. marraskuuta 2016

Postaus nro.100

Jossakin vaiheessa kun tähän aloin hieman väsyä, ajattelin etten koskaan pääse kirjoittamaan sadatta tekstiä. Mutta se tapahtuu nyt.

Tämän sadannen tekstin kunniaksi taidan sittenkin kertoa tänne mistä olen ollut niin iloinen. Jos kaikki menee hyvin niin saan henkilökohtaisen avustajan kouluun. Sitten saattaisin pystyä paremmin käymään koulussa. Nyt vain pitää toivoa että kaikki menee hyvin. Lausunnon saan siihen pian. Tai en tiedä saanko sen itselleni vai miten on käytäntö. Odottavan aika on todella pitkä. Välillä minua pelottaa että kaikki menee huonosti. Syitä avustajan saantiin kuitenkin on useita. Mutta useimmiten minulla on asian suhteen ihan positiivinen olotila. Katsotaan mitä viranomaiset päättävät. Saa pitää peukkuja ;-)

Tämän kirjoittamisen aloitin kesällä. Siitäkin on jo kauan aikaa. Kohtahan on on mennyt jo vuosi :-D tosin, sitä ei tiedä kirjoitanko silloin enään. Haluaisin, ja tällä hetkellä uskon että kirjoitan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn vain asialliset kommentit

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...